Kisaraportti - Finnish Amateurs

Lauantai käynnistyi pommiin nukkumisella. Onneksi caddy, eli Atte oli reippaana ylhäällä ja tekstasi meikäläisenki ylös. Väsymys oli tehnyt illalla källit ja olin pistänyt herätyksen arkipäivien herätykseen, tsädäm. Onneksi aikaa oli sen verran varattu, että hyvin ehdittiin aamupalat nakata nassuun ja liikahtaa Laajavuorta kohti. MA3 sarja oli lähes täynnä, vain neljä vapaata paikkaa, joten tavoite 30 parhaan sakkiin pysyi semmoisenaan. Kisarata poikkesi parin lisäväylän verran normaalista, karttaa voi ihastella kisakoneesta.

1. kierros aloitettiin väylältä nro 12, joten luvassa oli heti "kiipeilyä". Avaus ihan ok, mutta lähäri häneksi ja bogia korttiin. Seuraavalle väylälle kämmenannukka vähän lyhkäseksi ja par. Tämän jälkeen kiivettiin loppumatkakin "vuorenhuipulle". 14-väylän avaus vähän vajaaksi, TD2 kouraan ja rystyannukka kulman taakse pitkälle birdielle, limppu kippoon ja erittäin makoisa birdie par 4 -väylälle. Seuraava väylä pariksi. Sitten Suomen hienoin väylä eli 16. DD2 blizu otti tuulta kunnolla alleen ja leijasi metsään OB:lle. Putinkin sössin joten tuplat korttiin. Seuraavalle väylälle heikon avauksen jälkeen par. Ja 18-väylä perinteitä kunnioittaen persiilleen ja tuplat korttiin. Tämän jälkeen ensimmäinen "lisäväylä" A, joka heitettiin saareen normaaleilla OB-säännöillä. TD nätisti saareen ja par. Tämän jälkeen normaali ykkönen, joka lyhyenä OB:lle. Pelaajakokouksessa oltiin korvat tarkkana ja kaikki oli vähän pihalla miten pitäis jatkaa, kun dropparikin väylällä oli, joten heitin kahdesta eri paikasta jatkon. Eipä tuota ollut jälkikäteen tarvetta selvitelläkään, sama tulos molemmista, eli tuplaa korttiin. Pitkä kakkosväylä on aina paha. Avaus oli varsin hyvä, mutta jatkoheitto tarrasi sormeen ja feidi jäi 30cm:ä vajaaksi ja OB-linjan taakse, triplaa tauluun. Kolmosväylällä jäin MD3 käteen ja kimpos puusta OB:lle! Bogi! Nelosella ei TD2 lähtenyt annukkakulmaan vaan jatkoi suorana puskaan, bogi. Vitosella jopa vähän tuuria ja par korttiin. Kutosen kopsittiin puita ja bogi. Tämän jälkeen toinen "lisäväylä" B, josta yllättäen par. Seiskan ylämäkiväylältä myös par, oli muuten ainut väylä missä kuuntelin caddyn neuvoa :D. Kasi oli heti hankala ja kiekko meinasi tulla vasemmalle OB:lle asti, bogia korttiin. Ysi oli etukäteen pahin hasardiväylä, mutta siihen löytyi heti yhteinen sävel, kämmenavaus kentälle ja par tauluun. Kympin avaus vajaaksi, varma par. 11 avauksen sössin sitten täysin, vielä kun ensimmäinen puttikin meni huti, niin bogia tauluun. Kierros siis tulokseen +14, joka ei missään nimessä tyydyttänyt. Sijoitus oli kuitenkin 30. joten ei ollut muillakaan mennyt kaksisesti. Ratingit kierrokselle olivat hieman alle oman tason 817.

Lauantaina kisattiin vielä toinen kierros. Tauolla ehti käydä syömässä, joskin jälkikäteen ajateltuna tuo intialainen ei välttämättä ollut paras ratkaisu. Kierros aloitettiin huipulta, ts. autolla "vuoren" päälle ja väylälle nr. 14. Tällä kertaa avaus kippasi vasemmalle ja jäi liian vajaaksi, homma meni puihin ja bogi korttiin. Seuraavalle väylälle kämmenavaus luiskahti kädestä ja kippasi OB-aidan taakse, putti vielä ohi ja triplat korttiin. 16-väylälle lähes täydellinen avaus 18 metrin päähän korista, varmistelin korin alle ja otin varman birdien. Vaikka kovasti sällit yllytti eaglettämään, mutta korintakainen 5 metrin pudotus ei houkuttanut. Seuraavalle väylälle malliavaus 7 metriin korista ja... putti ohi, par kuitenki. 18-väylälle vielä hieman yllättäen pelastettu par. A-väylä saaren läpi OB:lle, bogia tauluun. Ykkösen avaus jäi hieman käteen tippui tienpenkan taakse ja metrin OB:lle, tuplaa korttiin. Kakkosväylä ihan kohtalaisesti, bogi. 3,4 ja 5-väylät onnistuin heittämään pariin perusvarmalla suorittamisella. Kutosväylän sähläsin taas puitten kautta bogiksi. B:lle par. Seiskalle lähes edelliskierroksen kaltainen suoritus ja par. Kasin portti ei antautunut vieläkään, bogi. Ysin avaus OK, mutta lähäri putterilla annukkana OB:lle ja putinkin kanssa sähläsin, tuplaa. Loput pelasin perusvarmalla suorittamisella pariksi. Lopputulos +11 alkoi jo hieman mieltäkin lämmittämään. Sijoitus nousi jaetulle 25. sijalle. Rating jo omalla tasolla, ehkä jopa hieman ylikin 830.

Sunnuntain finaalikierros alkoi väylältä nr. 11. Aikaa lämmittelyyn oli väylällä hyvästi ja heittotuntuma vaikutti heti hyvälle draivien osalta. Putit sen sijaan eivät ihan napsuneet kohdillee. Varsinainen avaus lähti harjoitusheittojakin paremmin ja nätti nostobirdie heti alkuun. Seuraavalle väylälle onnistunut avaus, mutta lähäri luiskahti kädestä, bogi. 13-väylän avaus kämmenannukkana lähti hieman puskemaan ja jäi n. 20 m korista, par. Taasen kilmuttiin huipulle välissä. Pienen puhalluksen jälkeen honorina tiille. Avaus järkyttävää kuraa ja kippasi vasemmalle. Lähäri rystyannukkana hieman vajaaksi ja kulman taakse puihin, tippui kuitenkin väylälle ja pelastin parin. 15 väylän avaus vähän lyhkäiseksi ja putti mystisesti puski ketjut tieltään ja nousi kiposta ulos, turha bogey. 16-väylän avasin vastatuuleen DD:llä, joka lähti turhan kovassa hyssessä ja painui metsään OB:lle. Kuitenkin vain bogey. 17 avaus ensimmäiseen mäntyyn ja bogia korttiin. 18 avaus blizulla oikealle puskaan, josta jatko suht huonosti väylän toiseen reunaan, tuplaa korttiin. A-väylän avaus nätisti 10m korista, putti alaraudan päältä ulos, par. Ykkösen avaus tismalleen toisen kierroksen avauksen kopio, joskin sitä ennen totesin, että tänään ei riitä käsi OB:lle asti. Ei riittänyt, 30 cm sisällä. Jatko GM:llä kämmenellä jätti feidaamatta ja 50cm OB-rajasta, huh, bogey. Kakkosen avaus OK, toinen painui pari metriä liikaa vasemmalle ja jäi rinteeseen. PD jätti feidaamatta tuulessa ja ei ihan ollut siellä missä piti, bogey. Kolmosella oli birdietä tarjolla, mutta par. Neloselta täydellinen rystyannukka viimeiseen mahdolliseen puuhuun ja 9 m korista, limppu sisään ja birdie, jo helpotti. Vitosen avaus vasemmalle todella tiheään kuusipuskaan jossa oli tasa yksi 30cm leveä, 10cm korkea aukko. GM aukosta läpi turhan pitkälle ja bogey. Kutoselle perinteistä huttua ihan metästä taas bogey. B:n avaus päivän huonoin ja jäi "kallion" väärälle puolen. Sen verran aukkoa kuitenkin löytyi, että pahojen paikkojen kiekoksi ristitty GM turskahti nostiparille, huh. Seiskan avaus aivan liian matalana lyhyeksi, lähäri vielä ihan reisille ja bogey. Kasin avaus pienellä munkilla puun kautta suht. kauas, lähäri 8m korista ja DGCH-asenteella korin takaista alamäkeä uhmaten limppu sisään, par. Ysin avaus kisan paras, lähäri putterilla pienessä annukassa näytti loppuun asti menevän koriin, mutta hieman ohi. Onneksi 6 m putti upposi ja par. 10 oli päivän viimeinen väylä ja päätin lähteä parin PD2 kokeilun jälkeen pienellä riskillä kokeilemaan TD2:sta annukkana. Kiekko jäi hieman käteen ja 2m liian oikealle, hipaisi puuhun ja lentorata korjautui siihen mihin oli tarkoitus, limppu nostobirdielle ja naks. Tähän oli hyvä lopettaa. Kierros tulokseen +8, joskin ryhmän kärkipalkinto jäi saamatta, kun yksi porukasta pisti +2. Lopputuloksissa sijoitus ei muuttunut, edelleen 25. Kierrosrating tosin oli kaikkien aikojen oma paras 858.

Kokonaisuutena kisa oli hieno ja hyvin järjestetty. Syksyinen ajankohta ei juurikaan fiilikseen vaikuttanut, vaikka ajoittain tuppasi hieman vilu puskemaankin. Heittoporukat olivat joka kierroksella hyvät ja fiilis pysyi sitä myöten hyvänä. Omat fiilikset ennen kisaa olivat erittäin sekavat ja kaikki ainekset täydelliseen epäonnistumiseen olivat ilmassa. Silti, edes sunnuntai-aamuyön herääminen siihen että nenä oli täysin tukossa ja olo mitä pahimmoilleen flunssainen, ei hidastanut tahtia. Fyysisesti Laajavuori on todella vaativa ja odotin että mies olisi enemmänkin romuna, muttei pahastikaan, pientä kramppaamista lukuunottamatta. Tosin nyt kun on n. 300 km istunut vielä autossa, alkaa tuntua, että huomenna on ukko romuna ja kunnolla. Näinä parina päivänä frisbeegolfin pelaaminen tuntui taas siltä, miltä sen pitääkin tuntua, rakkaudesta lajiin. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kautta ja kisaamista A-lisenssin haltijana.

ps. ainiin, mut tunnistettiin umpioutojen poolikavereiden osalta, olen siis piireissä, hä x)

Ja Atelle vielä kiitokset caddyhommista. Oli erittäin suuri apu, kun ei tarvinnut reppua itse raahata pitkin "vuorta".

Ennakkotunnelmat - Finnish Amateurs

Reipas tunti vielä töissä ja sitten auton keula kohti Nivalaa, jossa todennäköisesti jotain ravintoainesta nassuun ja auto kohti Jyväskylää. Huomenna aamutuimaan ylös ja Laajavuoreen Finnish Amateursiin. Kaksi päivää, kolme kierrosta, sata heittäjää, kuusikymmentä väylää, n. yhdeksän tuntia frisbeegolfia. Jos ei siinä oteta tästä ruhosta viimeisiäkin mehuja, niin ei missään. Onneksi vastaavasta rypistyksestä löytyy viime syksyltä jo kokemusta, kun kavereiden kanssa heitettiin harju, laajavuori, peurunka ja vielä seuraavana päivänä peurunka toistamiseen.

Valmistautumisviikko on ollut hieman vaisu. Maantaina armoton väsymys "liskojen" jäljiltä. Sama väsymys tiistaina, mutta pitihän sitä kierros käydä heittämässä (ja olipa tuolla sattumalta muutkin, kyllä, melkein kaikki). Eilen vielä Laitakallion yhdeksän väylää kävin kiertämässä ja ihan hyvät fiilikset jäi. Edelleen väsymys painoi. Putti kulki, draivitkin kohtalaisesti, lähäreissä parantamista. Luottokiekoksi valikoitui se, mitä pitikin testata, eli Discmanian S-TD2. Ko. kiekolla availin ehkä 4-5 väylää ja pari lähäriäkin heitin. Ja kiekkohan totteli mainiosta, paitsi viimeisellä väylällä. Päivä oli jo painunut mailleen ja hämärä laskeutunut. Kiekko tarttui 14-väylän avauksessa hieman käteen ja kippasi oikealle kadoten pimeyteen, prkl. Ei löytynyt limppua enään. Ruokatauolla äsken kävin Kärkkäisellä ja minimaaliseksi vähenneestä Discmania-valikoimasta löytyi kuin löytyikin yksi S-TD2, tosin kevyempänä kuin vanha. Kaveriksi lähti vielä S-MD1, kun en sitä hukattua "backuppia" ole Pyhännältä selvinnyt noutamaan. P-P2:a oli turha edes etsiä, eipä tainnut olla millään muovilla P2:a. Tiistaina siis hajotin luotto P-P2:n ja nyt pitäis yks 175g saada jostain tilalle (onhan näitä toki pari varastossa).

Fiilis kisaa ajatellen on siis sekava. Heitto tuntuisi kulkevan ihan kohtalaisesti, mutta fyysinen kestävyys on täysi kysymysmerkki. Mitä lie flunssaa, jota yrittää, mutta periksi ei anneta. Laajavuori on varmasti fyysisesti yksi rankimpia ratoja, joten jännä nähdä miten homma toimii. Kierrokset tulevat olemaan pitkiä, 100 heittäjää 20 väylällä, tarkoittaa siis viiden heittäjän ryhmiä. Käytännössä tämä tarkoittanee, että kierrokselle saa kevyesti sen kolme tuntia varata. Sään puolesta vaikuttaisi ihan hyvälle, huomiselle hieman lupaili vettä, mutta saas nähdä. Lämmintähän tuo ei enää ole, mutta kelihän on kaikille sama.

Rajua touhua

Kova viikko ja ehkä vielä kovempi viikonloppu takana. Seuranmestaruuksiin saatiin äijien kans rakennettua yhdeksän uutta väylää Laitakalliolle, joitten lisäksi heitettiin vanhatkin yhdeksän. Väylien keskimitta ei päätä huimaa (n. 77 m), mutta metsässä heitettäessä haastetta riittää. Jos vire ei ole kohdallaan, niin paikkaukset on hankalia tehdä puitten takaa (ei mahdottomia). Uusilla väylillä birdejä koko kisassa tuli yhtä lukuunottamatta vain 10-väylällä. Kaitsu onnistui myös birdittämään väylän nro 17. Periaatteessa kaikki kuitenkin on mahdollista birdiettää. Olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta vaikka kosteutta maassa olikin, niin vesisateelta onneksi vältyttiin. Jos nyt kuitenkin kisaraportin muodossa turinoisin tänne taas pienimuotoisen romaanin.

Jo viikkoa aiemmin alkanut radan rakentaminen jatkui kisaa alustavalla viikolla yllättävänkin reippaasti. Suuret kiitokset kaikille osallistujille. Puuta pistettiin nurin, karsittiin, korijalkeja valettiin ja koreja pystyteltiin. Perjantaina oli kisaväylillä loppusiivouksen aika. Paikalla oli muutama talkoolainen ja saatiinpa harjoittelemaan tulleet pitkämatkalaiset heittoseuraksi. Hommahan meni sitten ihan heittelyksi, joskin ohimennen pahimmat oksaläjät siirrettiin väyliltä syrjään. Nyt kun rataa pääsi ensimmäisen kerran heittämään (vaikkakin yhdellä kiekolla), niin tuntuihan se hyvälle. Ratamerkinnät saatiin perjantaina paikoilleen ja homma bueno, seuraavan aamun kisaa valmistelemaan.

Lauantaina kellon piti herättää 7:50, mutta meikäpoika olikin ylhäällä jo 7:30. Aamupalaa nassuun, tulostaulujen ulos tulostimesta ja viime hetken varmistelut/valmistelut. Liikuntahallin pihassa olin juuri ennen sovittua aikaa ja muutkin tuli ajallaan. Pistin ukot laittamaan viimeiset huomiolaput ja sulkunauhat paikalleen ja lähdin itse noutamaan palkinnot ja tsekkaamaan Laitakallion puolelta että kaikki on kunnossa. Aika tasan ilmoittautumisen alettu 9:30 olin takaisin paikalla. Ilmoittautumisen vahvistus päättyi 9:45 ja vielä soiteltiin mattimyöhäsiä sängyn pohjilta mukaan. Kumma kun sitä ei voi ajallaan tulla, vaikka selkeät aikataulut on!! Kierroksen piti alkaa klo 10, mutta oltiin 20 min myöhässä, tuosta 5 min otan omaan piikkiini, muut menee mattimyöhäsille. Ryhmät jakoon ja heittohommiin, hyvällä fiiliksellä.

Itse aloitin kierroksen "vanhalta puolelta", olikohan 4-väylä?? :D Peruskolmosta muutaman väylän verran, vitosella "hukattu" birdie, kutosen pitkä birdiekin meinas upota. Seiskalla avaus pari metriä kiposta ja birdie, tulihan se. Kasilla OB:lle ja bogey, ysillä aidan yli pyörätielle, siis OB ja bogey. No +1:ssä Laitakallion puolelle, ei huono. Kympin avaus tarttui käteen ja karkasi oikealle, turha par. 11 ja 12 bogiin. Sitten vahvaa peruspelaamista, pitkät birdiet ei ihan uppoa, joten pareja. 18-väylällä tarraa md3 taas käteen ja kasetoidaan hieman, tuplat korttiin. Vanhalta puolelta vielä lopuille väylille par, joten lopputulos +5. Aikalailla sitä mitä odotinkin. Tosin Jukka ja Jarno veti ihan helmen kierroksen ja nollasi radan samoin tein. Vielä kun Juha-Matti +1ja kaitsu +3 pelasivat kierroksen paremmin, niin ei ollut asiaa kärkipooliin finaalikierrokselle. Varmasti viikon hommat painoivat, mutta sitä ei ole tarvetta jossitella, tiedostettu homma. Naisille ja junnuille palkinnot jakoon.

Puolen tunnin tauko välissä, kuivat vaatteet kotona päälle ja kiireesti takaisin urheilukentälle. Ryhmät olin jo ennen taukoa tehnyt valmiiksi ja miettinyt lähtöväylät. Onneksi joku meni ääneen sanomaan että lähdetään porrastetusti, olin sen jo unohtanut :) Kolmosväylältä liikenteeseen, pari kolmen ukon poolia lähti ensin. Oma avaus kohtalaisen hyvä, mitenhän siihen sais tuossa vielä sen puuttuvat 20m lisää. Kolmoselle par. Nelosella avaus 25m ja puuhun. Lähestyminen lyhyeksi ja bogia korttiin. Vitoselle täsmälleen samanlainen avaus kuin 1-kierroksella, tällä kertaa birdieputti sisään. Kutonen seiftisti pariin. Seiskalla kasettipesä sylttää, avaus PD:llä kippaa hieman vasemmalle ja feidin jälkeen pyörähtää aidan ali OB:lle. Vielä yksi putti huti ja tuplaa tauluun. Kasilla meinataan mennä taas aidan ali, puolen kiekon verran, huh, pitkä birdieputti sisään, huh. Ysin avaus puuhun ja muutenkin sähellystä, bogey. +2 tuloksella Laitakallioon, ei hyvä. Kympin avaus vähän oikealla, mutta birdie tauluun. 11 bogiin. 12 todella hankalana pusikoista tuplabogiin. Sitten taas, pitkiä birdieyrityksiä, mutta ei uppoa, kolmoista tauluun. 16-väylän avaus kippaa vasemmalla (PD!), mutta osuu onneksi mandon jälkeen puuhun. Lähäri menee hitusen pitkäksi ja putti suht. helposta 7 metristä ylärautaan, bogey. Laitakallioon vielä pari paria. Ykkösväylän avaus PD2:lla ei edelleenkään osu radan pintaan vaan menee nurmella. Onneksi kiekko pomppaan edes hiemaan, kääntyy pystyyn ja rollaa n. 6 metriin korista, birdieputtikin uppoaa. Kakkosväylän avaus aitaan ja vajaaksi, lähäri korin alle ja varma par. Siinä se, homma paketissa, lopputulos +4 ja koko kisa +9.

Tovin aikaa odotellaan kärkiryhmän saapumista paikalle. Aplodit raikaavat kun kärkiryhmä avaa ykkösväylää, raikui jo meidän kakkosryhmäläistenkin avatessa, hyvä meininki. Jarno on bogittanut Laitakallion kaksi viimeistä väylää ja Juha-Matti on noussut tasoihin bogittamalla vain toisen. Jäätävästi molemmat pistää ykköselle birdiet. Mestaruus ratkaistaan viimeisellä väylällä, nro 2. Tässä vaiheessa nousen itsekin koneelta katsomaan tilanteen. Juha-Matti avaa hyvin. Jarno ei varmistele, rystyannukka aidan yli ja liito loppuu kesken, kiekko tippuu aidan taakse OB:lle, toinen avaus samalla tavalla, siinä meni. Jukkakin kasetoi vielä viimeisen väylän ja tippuu meikäläisen kans tasoihin. Kaitsulla on ollut huono kierros, eikä Teemukaan pystynyt parantamaan, joten Jukan kans jaetaan kolmas sija.

Kisan jälkeen heilahdeltiin omaan tahtiin Kylpyläsaareen. Ruokaa, saunaa, juomaa, pokeria, äijäjuttuja, huutoa, puttikisaa, välillä toljotellaan lentopalloakin. Visiitti baariin ja kävelylenkki vesisateessa kotiin. Puolen päivän jälkeen siivoamaan mökki saaressa, ei edes paha siivo eikä hirveästi tavaraakan jätetty, hieno homma. Viime yönä oli pienimuotoiset lizardit, joten unet jäi vähän vähiin. Ensi yönä sitten vois jo nukkuakin. Pikkuhiljaa pitänee myös alkaa valmistautumaan Finnish Amateursiin, ai että ku pääsee ilman sen suurempia velvollisuuksia vaan heittämään.

Vihulaiset

Reilun vuoden frisbeegolfia (ja urheilua pitkästä aikaan yleensäkään) harrastaneena alkaa pikkuhiljaa taas onnistumaan oman kehonsa tulkitseminen ja mahdollisten ongelmien aiheuttajat. Ajoittain vain ongelmat eivät aiheudu pelkästään kehosta, vaan jostakin ulkoisesta tekijästä, joka loppukädessään vaikuttaa fyysisti tai psyykkisesti heittämiseen. Näistäpä omia mietteitä alla.

Alkoholi

Tämä on varmasti aika henkilökohtaista, miten vaikuttaa. Omalta osalta yksi pahimmista tulostason madaltajista. Vaikuttaa vielä pari päivää nauttimisen jälkeenkin. Pari saunakaljaa voi silloin tällöin ottaa, mutta isommilla määrillä kyllä hajoaa peli aika helposti tätä myötä. Itse en suosi juomaheittelyä, vaikka sitä pariin kertaan on tullut harrastettua. Tästä toipuminen on onneksi nopeaa, kolmessa päivässä taas normi tahti.

Unenpuute

Pitkällä tähtäimellä pahin vaikuttaja. 5-6 tunnin jatkuvat yöunet syövät heitosta terän uskomattoman tehokkaasti. Haapavesi Openin alla tuo 5-6 tuntia oli aika normaali unirytmi (reilun viikon ajan), muutama yö mentiin kolmella tunnilla. Se näkyi Openissa ja vielä viikkoja Openin jälkeenkin. Luultavasti homma olisi korjaantunut nopeammin, jos olisi pystynyt välittömästi normalisoimaan unirytmin esim. seitsemään tuntiin. Kovakuntoisemmille kavereille unenpyyte ei varmasti ole niin suuri ongelma, mutta itseni kaltainen rapakuntoinen äijä tarvitsee täydet yöunet, jotta keho pääsee toipumaan riittävästi. Tästä päästäänkin seuraavaan ongelmaan.

Aktiivinen seuratoimintaan osallistuminen

Seuratoiminnassa aktiivina toimiminen syö vapaa-ajan, asettaa paineita seuran suunnalta, mutta myös kotioloista, voi vaikuttaa jopa työntekoon. Tämä johtaa pahimmillaan ylikuormittumiseen ja sitä myötä tunteja aletaan vuorokauteen kaivamaan jostakin muualta, yleensä uniajalta. Seuratoiminnassa aktiivina oleminen myös vaatii aivan muuta kuin "perusharrastaminen". Itselleen asettaa tietynlaisia vaatimuksia sen suhteen, mihin kaikkeen pitää seuran toiminnassa pystyä. Viikkokisoista ja muusta seuran toiminnasta pois oleminen on hankalaa, ajoittain jopa mahdotonta. Ajoittain tämä saattaa kohdistua paineina heittämiseen. Kun viikolla touhuat 2-3 päivää seurahommissa kaikkea muuta kuin heittämistä, niin heittämään lähteminen ei välttämättä ole ensimmäisenä mielessä "vapaa-aikana". Tai vaikka olisi, niin usein mieluummin jättää väliin omaan jaksamisen kannalta.

Sairastelu ja loukkaantumiset

Sairastelut syövät aina tehoja. Yleensä sairastelusta kuitenki tokenee suhteellisen nopeasti, viikon päästä tervehtymisestä on jo heittäminenkin täysin kunnossa. Loukkaantumiset ovat sitte asia erikseen. Vaikka "lääkäriltä" saisikin terveen paperit, saattaa loukkaantumisen aiheuttamat fyysiset muutokset muuttaa koordinaatistoa ja "selkäydinmuistia" sen verran että tokeneminen ottaa jopa viikkoja. Omalta osalta pahemmilta loukkaantumisilta ja sairastumisilta on onneksi vältytty. Ehkä sitkeimpänä oli kevään ja alkukesän selkäongelmat. Ne kuitenkin loppuivat kun vaihdoin valjailla kuskatun Voodoo Karman uudenkarheaan Grip EQ:n A-series Tour Bagiin, joten kyllä, ergonomialla on vaikutusta.

Kauden päätavoite muuttui

Vaikka kauden päätavoite alunperin oli Kärkkäinen Openiin osallistuminen ja viimeisen sijan välttäminen, niin homma muuttui elokuussa totisemmaksi. Jy-Li puski listoille epävirallisen amatöörien SM-kisan, Finnish Amateursin Laajavuoressa, johon piti toki heti ilmoittautua. MA3-luokka kun on itselle varsin sopiva. Ilmoittautuneiden kilpakumppaneiden tasoa tarkastellessa voisi 40 heittäjän joukosta asettaa tavoitteeksi sijoittumisen 30 parhaan joukkoon. Tuloskunto ei tällä hetkellä ole ollut mikään paras mahdollinen, mutta saa nähdä mihin sitä pystytään parin viikon päästä. Viikkokisarumba Haapavedellä päättyy paria viikkoa ennen ja viikkoa aiemmin pelataan vielä seuranmestaruudesta, joten sinällään tässä ei ehdi lepuuttelemaan. Vielä kun pitäisi uutta rataakin talkoilla pystyyn ja kotonakin remonttihommaa jonkin verran vielä on, niin valmistautuminen on luokkaa autoilu :)

Tuota uutta rataa on Haapavedellä puuhattu koko kesä vähemmän tai enemmän. Olen puolenkymmentä ratasuunnitelmaa piirtänyt ja useampaan otteeseen ollaan maastossakin käyty ratatoimikunnan kanssa pyörimässä. Yksi jo raivausluvankin saanut rataratkaisu jouduttiin hylkäämään jo aiemmin, kun kaupunki yhtäkkiä hoksasikin aloittavansa alueella pohjatyöt teollisuusalueen laajennukselle. Viime viikonloppuna päästiin kuitenkin vihdoin työn touhuun. Odotusarvo talkooporukan suhteen oli kova, olihan ilmoittautuneitakin naamakirjassa jopa kuusi. Perjantain ensimmäinen puolituntinen meni yksin samoillessa kalliota ja merkkaillessa kaadettavia puita. Jarno ja Roope liittyivät sen jälkeen seuraan ja Jukkakin tunteroisen jälkeen. Moottorisahoja laulatettiin sen minkä jaksettiin. Lauantai ei ollut sen kummempi, Jukka ja Niko M. olivat paikalle vaivautuneet. Taas laulatettiin sahoja ja kirottiin harrastajien aktiivisuutta asian suhteen. Eipähän päässyt kylmä tuleen. Vähilläkin resursseilla saatiin ihmeen paljon aikaan. Kaikilta 11 väylältä on nyt puut kaadettu. Kolmelta väylältä ne on jopa karsittu ja kuljetettu pois väylältä. Pienen pähkäilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen että paria väylää lukuunottamatta kaikille tarvitaan koriin kalliojalka, joten näistä piti vielä tarjouspyyntöä lähettää eteenpäin. Jahka raivaukset saadaan loppuun, korit pystyyn ja alustavat rataopasteet kiinniteltyä, niin varmasti siinä syksyn ja talven heittää. Alkukeväästä olisikin tarkoitus saada keinonurmiset tiialustat ja väylä-/rataopasteet asennukseen mahdollisimman pian.

Syyskuun viikonloput onkin nyt täyteen buukattu. Onneksi frisbeekausi on kisojen osalta suurimmilta osin paketissa kuun päätyttyä, joten voi keskittyä muihinkin asioihin. Toki tuota ratahommaa pitää vielä jatkaa, mutta onhan tässä pitkä talvi aikaa ;)