Vaasan visiitti

Viikonloppuna käytiin mutka Vaasassa "sukuloimassa". Wasalandian lisäksi piti luonnollisesti "tarkistaa" paikalliset harrastusmahdollisuudet. Perjantaina tultiin Vaasaan joskus ennen kahdeksaa, mutta siskon taittaessa jalkansa pesäpallopelissä, viivästyi majoittautuminen jonkin verran.

Kaupassa käynnin ja taloksi asettautumisen jälkeen päätettiin vielä Jaakon kans lähteä kierrokselle kymmenen aikaan. Paikaksi valikoitui Arboretum. Rata osoittautui varsin miellyttäväksi puistoradaksi. Vaikka väylät ei hirveän pitkiä ole, niin haastetta kuitenkin riittää (ainakin meikäläiselle). Heittokin kulki varsin mallikkaasti ja lopputulos -1 oli varsin tyydyttävä. Arbolta lähtiessä vielä päätettin tsekata Silveriumin puoli ja kyllähän sieltä rata pienellä hakemisella löytyi. Pillisuoraa väylää ja väylien välissä nokkospuskia. Illan hämärtyessä ja väsymyksen iskiessä nokkosissa kahlaaminen sai kolmen väylän jälkeen riittää.

Lauantaina oli ohjelmassa ensin Wasalandia ja ruoan laitto. Näitten jälkeen auton keula kohti Sepänkylää. Ratakarttaa tovin tulkittuamme löydettiin 1-väylä ja alettiin heittelemään. Tosissaan radan väylät oli suoraan sanottuna naurettavia ja ratakartta oli joko vanhentunut, tai sitten rata oli rakennettu aivan eri tavalla kuin karttaan oli piirretty. 1-väylä oli vielä ok. 2-väylän kori oli väärässä paikkaa kartalla ja väylän pituuskin 58m sijaan n. 85m. 3-väylä on kartalla lähestulkoon oikein, mutta heittopaikka ja kori hieman todellisuutta kauempana ja väyläpituus oikeasti alle 40m. 4-väylällä taasen korin paikka väärin ja väylän pituuskin todellisuudessa n. alle 40m. 5-väylä taasen oli aikalailla kohdilla, tosin väylä on karttaan piirretty typerästi suoraan ja antaa olettaa että kori löytyy suoraan edestä, kyllähän siinä 9-väylän kori näkyy edessä, mutta vitosen kori on ihan mittojen ja kartan mukaisesti oikeassa paikassa, ei vain näy tiille ihan helpolla. Kutosen koria piti myös tovin aikaa silmäille ja eihän se ole yhtään siellä missä pitäisi, vaan n. 60m vasemmalla, näin ollen myös väyläpituus on n. 40m vähemmän (72m) kuin kartassa. Seiskaväylä oli sitten taas iloinen ylläri, ollen lähestulkoon kuten kartassa. 8-väylän piti olla 52m, mutta todellisuudessa kori ei ollut kartan mukaisessa paikassa ja väylän pituus alle 40m. 9-väylä taas kartan mukaan oli 52m, mutta kori ei luonnollisestikaan ollu kartan mukaisella paikalla, vaan väylän pituus oli oikeasti n. 100m. No mitäkö tästä jäi käteen. Täydellisen surkuhupaisa rataviritelmä/-toteutus. Ehkä tuo enemmänkin on alakoululaisten välitunninviettoon tarkoitettu, kuin oikeasti heitettäväksi. Sinällään harmi, koska alueella olisi ollut potentiaalia huomattavasti parempaan ja kartan mukainen suunnitelmakin olisi ollut parempi. Kirkkaasti surkein rata millä olen koskaan pelannut - piste. Sepänkylän masentavuuden jälkeen otettiin vielä kierros arboa, kun nyt kerran oli lämmitelty.

Sunnuntaina naispuolet lähti kaupoille, joten äijät lähti limpuille. Suuntana oli Ristinummi, jossa alustavasti oli odotettavissa pusikkoa ja "pysy väylällä"-meininkiä. Ykkösen sähläsin birdieltä tuplabogiksi, morjens. Sen jälkeen sai pelistä vähän kiinni, vaikkakin kolmoselle tuli vielä bogi. Neloselle sitten jopa birkkua tauluun. Tämän jälkeen kierros olikin tasaisen puuduttavaa parin pelaamista. Joko avaus, tai pitkä putti persiilleen ja paria tauluun 12-väylälle vielä bogi ja lopputulema +2. Huonomminkin olis voinu mennä, mutta niin kyllä paremminki. Jaakko heitteli jopa kolme birdiä, mutta muutamat bogit veivät miehen tulokseen +6. Nummen jälkeen oli suuntana taas Arbo. Heitto ei sielläkään toiminut ihan kuten piti, joten lopputulema +4.

Yhteenvetona Vaasan radoista todettakoon.

• Arboretum (12-väylää). Hieno puistorata, lyhyttä väylää, kuitenkin haastetta. 8/10 pst
• Ristinummi (15-väylää). Hienoja väyliä, vielä kun olisi paremmin hoidettu niin ei tarvis joka välissä etsiä kiekkoja 7,5/10 pst.
• Silverium (9-väylää). Mitä nyt vähän tätä kokeili, niin aika väkinäinen kierrettävä. 6/10 pst
• Sepänkylä (9-väylää). Pysy pois täältä, oikeasti. Tai ota kunnon pohjat ja vaan putteri mukaan. 1/10 

ps. em. asteikolla antaisin Haapaveden radalle pisteet 7,5/10, joten siitä voi itse kukanenkin päätellä millaisia nuo Vaasan radat olivat. Nummelle olisin voinut antaa enemmänkin pisteitä, mutta pusikko pusikko heinikko pusikko... Jos Vaasaan haluat mennä nyt, nii pelaa Arboa, se on lepposa, hieno, ihan kiva, vaikka pahimmillaan varmasti ahdas. Niin ja jos ajantasaisia ratakarttoja kaipaa, niin Facebookista löytyy ryhmä Vaasan alueen frisbeegolf harrastajat, jossa karttoja aina silloin tällöin on putkahdellut, tsekkaa ryhmän kuvat ja tiedostot.

Kisaraportti Haapavesi Open 2013

Noh, kirjoitellaas tästäkin jotain heittäjän näkökulmasta. Järjestelyistä on hieman hankala jauhaa mitään, koska itse oli järjestäjänä. Eikä näin ollen samalla tavalla asioita näy, kuin muut osallistujat.

Kisaa enteili heikko sääennuste, vettä piti sataa, jatkuvasti. Mutta onneksi tuo ei toteutunut. Vain kolmannen kierroksen alussa tuli vettä kuin aisaa, muuten ilma oli lähes loistava.

Omalta osalta ensimmäinen kierros tuli nopeasti, liiankin nopeasti. Eli hieman myöhässä jouduttiin lähtemään, luotto oli kuitenkin kova aikataulun pitämisestä. Taktisesti sijoitin itseni väylälle nr. 1, ihan käytännön syistä (lyhyt matka kisatoimistoon). Ykkösväylä perusvarma par. Kakkosella sitten vähän lipsui ja mentiin bogin puolelle. Ryhmän ainoana onnistuin kolmosväylän avauksessa ja kirjasin pitkällä putilla birdien korttiin. Muuten mentiin par-voittoisesti. 7-,10- ja 11-väylät kuitenkin lipsuivat bogiksi, kaikki olisi ollut otettavissa pariksi, mutta ei väkisin. Lopputulema +3 ja jaettu neljäs sija, joten ihan OK avauskierros kuitenkin.

Toinen kierros aloitettiin heti ensimmäisen perään ja ykkösväylältä taas matkaan. Kutosväylän onnistuin birdittämään, vaikka useampiakin olisi ollut tarjolla. Bogeja tipahteli 2-, 4-, 7-, 8- ja 12-väylille, näistä täysin turhia 2, 4 ja 12. Puhtaasti omia virheitä ja keskittymisen puutetta nuo bogit ja menetetyt birdiet. Lopputulos +4 ja tuloksissa jaettu kuudes sija.

Ennen finaalikierrosta ollutta taukoa lyhennettiin ja käväistiin pikaisesti syömässä. ABC:ltä lähdettäessä pukkasi vettä kuin siitä kuuluisasta "esterin p...stä", eipä mitään sateenvarjoa esiin. Toimistolla ryhmät valmiiksi, jakoon ja kierrokselle. Kolmas kierros oli sitkeä, selkä loppu, jalat loppu. Ei kuitenkaan tullut sitä tunnetta, että "nyt vaan äkkiä kotiin täältä". Ehkä huonosta fiiliksestä johtuen kierros tuntui heikolta, en pisteitä niin tarkkaan seurannut. 7-, 8-, 9- ja 11-väylät bogitin. Näistä kasilla aivan järkyttävä kämmenavaus joka kippasi suoraan metsään, edelliskierrostakin huonompi, ei näin. Etukutosen onnistuin kirimään miinukselle, kun viimeisellä väylällä (#3) tinttasin 25 metrisen birdieputin sisään, tähän kelpasi lopettaa. Tuloksia laskettaessa yllätyin, että tulos oli VAIN +3. Ehkä vieläkin enemmän yllätti nousu lopputuloksissa jaetulle neljännelle sijalle.

Tokihan tuosta "kotikisasta" parempaa lähdettiin hakemaan, varsinkin kun nimimiehet jäivät kisasta pois. Toisaalta tiesin että kaksi kovempaa kaveria jonosta löytyy ja Pyhännän kaverit olivat täysi kysymysmerkkiä, pelimiehiksihän nuo loppujen lopuksi paljastuivat. Kierrosratingeissa (itse kalkuloidut) pääsin keskiarvoon 829, joten ihan omalla perustasolla pystyin heittämään. Vielä kun joskus kisaan sais edes yhden oman hyvän tason rundin.

TD @ Haapavesi Open

Viikko on taas vierähtänyt suht rivakkaa tahtia. Sunnuntaina tallattiin vielä viikkokisa (ei mitään muisteltavaa) ja siihen päälle Jukan kans trimmeröitiin Haapavesi Openia silmällä pitäen tulevat kolmos- ja nelosväylät. Muiden väylien kimppuun päästään huomisissa talkoissa.

Vuodenvaihteessa pistettiin HaUn suuntaan jaostohakemus vireille, tuossa vaiheessa suunnitelmiin kuului yhden "isomman kisan" järjestäminen. Jaosto saatiin huhtikuussa pystyyn ja alettiin pyörittämään viikkokisoja yms... Viikkokisoja ennen olin jo muutamat pikkukisat ohimennen järjestänyt. Kuitenkin se että hommasta piti tehdä jatkuvaa, aiheutti pientä lisäkutinaa ja paineita. Näin jälkikäteen voin kuitenkin todeta selvinneeni hommasta varsin hyvin ja pikkuhiljaa on muutkin saatu pyörittämään TD:n hommia silloin, kun ei itse niitä ole ehtinyt tekemään. 

Sitten koitti päivä, jolloin piti alkaa suunnittelemaan sitä isompaa kisaa. Auttamatta oltiin jo liian myöhässä, ainakin sponsoreiden suhteen. Muilta osin iso ratas pyörähti ja parissa viikossa on väännetty ja käännetty, kymmeniä puheluita, satoja tulosteita, graafista suunnittelua, kisan suunnittelua, ratasuunnittelua, yms... Käytännön työn aika koittaa lopullisesti huomenna. Klo 18 on tarkoitus kokoontua radalle ja aloittaa "siivousurakan" viimeinen vaihe; risut pois, pientä raivausta trimmeröintiä, tiipaikkoijen merkkausta (ehkä jopa yhden rakentaminen), koripaikkojen merkkausta, jne... 

Sama urakka jatkuu lauantaina, kun rata rakennetaan harjoituskuntoon klo 18 mennessä, koreja pystytetään, väyläopasteet laitetaan paikalleen, next-tee- ja mandomerkinnät paikalleen, dropzone-merkinnät paikalleen, aluesulkulaput paikalleen. Sitten onkin kisaosallistujilla, DGCH:n jäsenillä ja henkilöstöllä mahdollisuus hyödyntää kisarataa koko ilta. Muiden on turha tulla kerjäämään pääsyä radalle. Jos ei kerran talkootyö maistu, eikä sen vertaa viitsi hommaa tukea että jäseneksi liittyisi, niin heittäkää vaan onnellisena sitä normiysiä.

Sunnuntaina päästään sitten itse asiaan. Tosin ennen sitä pitää vielä tarkistaa rata, sulkunauhata suljettavat alueet, opastaa mahdolliset avustajat, virittää ja tsekata tietoliikenneyhteydet, avata yksi aitaelementti ja mitä lie muuta. Onneksi enimmäisosallistujamäärä (60) ei näytä tulevan täyteen, sillä silloin menis aikataulukin todennäköisesti uusiksi. Sen verran tuo 5 henk./ryhmä hidastaa tahtia. Lauantai-iltana päästään testaamaan koko ratakierros, joten saadaan hieman suuntaa siitä voiko tuo aikataulu pitää, toivottavasti. Usko on vahva siihen, että sunnuntaina vedetään saatavilla olevilla resursseilla hieno kisa läpi. 

Kisajärjestelyistä saatu kokemus on jo tähän mennessä ollut arvokas ja jatkossa pystytään huomattavasti paremmin tiedostamaan kisojen vaatima työn määrä, sekä osataan jakaa se paremmin vastuuhenkilöiden kesken. Tokihan kisan voisi järjestää viikkokisatyylisesti vasemmalla kädellä, mutta miksei sitä voi tehdä kunnolla ja vielä (epähuomiossa) samalle viikonlopulle euroopan suurimman frisbeegolftapahtum European Openin kanssa. Finaalikierrokset vielä samaan aikaan, ettei vain kilpailijoiden saaminen kisaan olis hankalaa. Voitte kuvitella sitä ärräpäiden määrää, kun tämän huomasin. Kun ei omassa "fribakisakalenterissa" tuota EO:ta ollu merkattu, niin tokihan se unohtui, vaikka suunnitteli paikanpäällekin Nokialle menevänsä, edelleen ketuttaa.

Takaisin sorvin ääreen...

Kisaraportti Nivalan Kapinaviikon frisbeegolfkisa

Nivalan kisaan lähdettiin ainakin omalta osalta höntsäilemään ja katsomaan meiningit. TD:nä kisassa toimi nykyisin Oulussa asusteleva Mika Lasanen, joten ihan "oikeaa" kisaamista oli odotettavissa. Haapavedeltä oli varsin hyvä edustus mukana, allekirjoittaneen lisäksi paikalle saapuivat (Jukka Viitala, Kai Nurkkala, Marko Häkkilä ja Teemu ?mikäsenyoli?). Osallistujia oli muutenkin varsin kiitettävästi ja luokkia saatiin aikaan avoimet, junnut ja naiset. Avoimessa meidän lisäksi oli kolme osallistujaa. Naisten sarjassa ja junnuissa (jos nyt ihan väärin muista, niin neljä molemmissa).

Ensimmäinen kierros oli vielä ihan kohtuullinen ja toiselle kierrokselle kärkipooli lähti tuloksissa Matti Lasanen +1, Kai Nurkkala +5, minä +5 ja Mika Junttila +6. Omalta osalta kisa kaatui kolmosväylälle, jossa pistin kolmesti mandoportista ohi, ko. väylältä korttiin +7!! ja koko kierros tulokseen +9. Kaitsukin onnistui jossakin säheltämään, joten lopputulokset avoimen osalta oli Matti Lasanen +3, Mika Junttila +12, minä +14 ja kaitsu +15. Muitten tuloksia en pistänyt merkille, kun ei "julkista" tulostaulua ollut.

Junnut jo odottaa pääsyä palkintojen kimppuun

Heitto oli oikeastaan koko kisan ajan melko hukassa ja draivit lähtivät pääsääntöisesti liikaa oikealle, eli tekniikassa joku pikku fiba. Seuraavana päivänä Haapaveden höntsäkierros oli taas ihan normaali ja heitot toimi (ainakin melkein) kuten pitääkin. Hienoimpana henk.koht. suorituksena jäi ehkä mieleen toisen kierroksen kutosväylän avaus, jonka sain pistettyä nättinä hyssepommina parin metrin päähän korista, helppo birdie. Kisan järjestelyissä ainut huono puoli olikin radan väylät 6 ja 8, jotka menevät pahasti ristiin ja "sumputtavat" pelin aika hyvin. Varmaan Nivalaisten viikkokisoissa aikanaan tuonkin ongelman saavat ratkaistua jotenkin, jos ei muuta niin "isommalla" väylällä olevan poolin annetaan avata ensin.

Tähän kun pukataan vielä tänään viikkokisat, niin sen jälkeen onkin aika valmistautua jo Haapavesi Openiin. Viikkokisoissa olis tarkoitus testata tulosten syöttäminen suoraan kisakoneeseen, jottei se nyt pääse Openissa yllättämään.

Kisaraportti Hiekkasärkät Open

Hiekkasärkät Open jätti tapahtumana erittäinkin positiivisen kuvan. Vanhakin rata oli yksi suosikeista, mutta uusi rata on vieläkin hienompi ja ennen kaikkea nykyaikainen ja puitteet isoillekin kisoille on loistavat. Ainoat miinukset tulee kisan järjestelyistä, aikataulut eivät pitäneet, mistään ei saanut selkeää infoa vaan joutui hieman joka toiselta vastaantulijalta kyselemään mihin pitäisi mennä ja missä olla mihinkin aikaan. Onneksi osallistujia ei tuota enempää ollut, muuten hommassa olis saattanut käydä heikosti. Mutta mitenkäs kaikki sitten meni, siitä seuraavassa.

Edellisenä iltana oli pakattu tavarat valmiiksi, joten aamulle ei pitänyt olla muuta hommaa, kuin aamupala ja matkaan. Illalla koitettiin myös selvitellä Matin kyytiä Kalajoelle, homma jäi auki. Yöllä heräsin kolmen jälkeen, kun kärpäseksi kutsuttu olio tunkeutui väkisin milloin korvaan, milloin sieraimeen. Tätä sitten aikani metsästin ja kolmannella yrittämällä n. puoli tuntia myöhemmin sain otuksen hengiltä. Turhan hyvin tuossa heräili, joten lueskelin hieman ja tsekkasin facebookin, jossa Jukka oli ilmoittanut hetkeä aiemmin olevansa sairaan ja että Kalajoen reissu jää väliin. Muutaman voimasanan pyöräytin mielessä ja säädin herätyksen puoli tuntia aiemmaksi, jotta ehdin tulostamaan ja tarkistamaan varatun mökin tiedot (Jukka oli varaajana). Heräsin kuitenkin jo ennen herätystä, kärpäset taasen. Neljä tuntia tehokasta unta takana ja aamutoimille, hieman hirvitti edes ajatella särkillä tarpovansa 36 väylää näillä unilla.

Ensitöikseni haukkasin aamupalaa ja hörpin 2 reilun kokoista kuppia kahvia, "jos ny tällä etes heräis vähän paremmin". Mökin lippujen ja lappujen tulostuksen jälkeen jäin odottelemaan Jarnoa. Hetken kuluttua olikin pirssi pihassa ja aloimme arpoman mistä Matti siepataan kyytiin. Itse olin siinä uskossa että mies oli mökkiviikon jäljiltä tullut Haapavedelle. Pienen jaappaamisen ja parin puhelun jälkeen selvisi, että mies tulee suoraan Raahesta paikalle, joten johtotähti kohti Kalajokea ja aikataulussakin oltiin, eli klo 07:15.

Kalajoelle saavuttiin ihan hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisen alkua ja käväistiin vielä ABC:llä kahvilla. Edelleenkin oli omalta osalta melko väsynyt olo, joten Salen puolelta Batteryä kehiin. Puoli pulloa nassuun ja toiveet korkealla, että kyllä tämä tästä. Reippaimmat ulkopaikkakuntalaiset olivat jo kierrelleet rataa ja paikkakuntalaiset olivat tutustuneet siihen jo parin päivän ajan. Meillä oli lähinnä tarkoitus tsekata muutama epäselvä paikka ja hoitaa alkulämmittelyt. Ilmoittautumisen alku venyi lähemmäs yhdeksää ja vasta kun ilmoittautumisia alettiin ottaa vastaan, järjestäjät kertoivat että ennakkoilmoittautuneitten ja maksaneitten ei tarvi erikseen enään ilmoittautua. Olispa tuolle puolelle tunnille riittäny muutaki hommaa ku ootastelua. Jarnon kans hoidettiin "ilmoittautuminen" pois alta ja lähdettiin lämmitteleen. Mattikin soitteli, että oli hetken päästä paikalla. Jarnon kans ehdittiin puttailla jonkin aikaa ja tsekata Dyynin takana olevat väylät. Siitä lähdettiin "valumaan" takaisin Dyynin pelaajakokoukseen ja siepattiin Matti parkkipaikalta mukaan.

Pelaajakokous

Alkulöpinöiden jälkeen jaettiin ryhmät, Jarnon kans päädyttiin (taas) samaan ryhmään, lisäksi ryhmään tuli yksi Kalajokinen kaveri (nimi jo mennyt mielestä), joten oltiin edes vähän selvillä missä väylät on (toki ratakartta löytyi kansiosta). Kierrokselle lähdettiin väylältä nr. 17. Kyseinen väylä heitetään hiihtosillan päältä, nätti hieman oikealle kaartava väylä. Omalta osalta väsymys alkoi karista jossain 2-4 väylän välillä ja pelissä alkoi olla järkeäkin. Kierros sujui omalta osalta hieman tunnustellen uutta rataa. Draivit kulkivat pääsääntöisesti hyvin, mutta virheitäkin tuli. Putit tipahtelivat ketjuista pariin otteeseen. Jarno pelasi perusvarmaa peliä oudolla radalla, vaikka muutamia virheitäkin joukkoon mahtuikin. Ensimmäinen kierros allekirjoittaneella tulokseen 66 (+10), Jarnolla 64 (+8) ja Matilla 72 (+16).

Kierrosten välissä käytiin Rantakallassa tiedustelemassa mökin avainta (etukäteen) ja saatiinki se. ABC:ltä pikkupurtavaa ja vähän mökille tankkaamaan ja vaihtamaan kuivempaa varustetta ylle. Tästä sitten taas kohti kisakeskusta, eli Dyyniä. Dyynissä juuri lopeteltiin jotakin "kuulutusta" ja hieman jäätiin hommasta pihalle mitä tässä olis tarkoitus tehdä. Joku vastaan rynnivästä laumasta osasi "selventää" että amatöörien häntä lähtee väylältä #12, "öö siis mikä", joku toinen tiesi kertoa että "amatöörit lähtee väylältä #12" ja kolmas että "kaikki väylälle #12". No ei muuta kuin porukan perään. Perillä selvisi että kyllä, kaikki lähtee samalta väylältä peräjälkeen, huonoimmat ensin. Myös osa Dyynissä paikalla olleista oli edelleen Dyynissä, eli ihan ei tainnut kuulutuksetkaan olla selkeimpiä, parissa ensimmäisessä ryhmässä vaihtuikin pelaajat "lennosta", kun osa oli jäänyt kisakeskukseen.

Jarnon kans arvottiin tauolla että ollaan samassa ryhmässä toinenkin kierros, kun eroa kuitenkin oli vain kaksi pistettä. Eipäs oltukaan, meikäläisen ryhmään löysivät tiensä Kokkolasta Jesse Stenwall, sekä Kalajoelta Juuso Kurikkala ja Niko Pisilä. Omalta osalta toinen kierros alkoi hieman kankeasti parilla bogilla. Sen jälkeen alkoi luistaa paremmin ja birkkujakin tipahteli. Hyvin pian huomasin, että oma heittäminen toimi muita ryhmäläisiä paremmin ja varsinkin ensimmäistä kierrosta paremmin. Parilla seiftillä olis ehkä 3-4 heittoa saanut tuloksesta pois, muttei tänne leikkimään tultu. Toisaalta vaikka putti oli edelliskierrosta varmempi, niin kiekko tuli ihan selkeästi ketjuista 3-4 kertaa ulos, pöh. Jarno oli heti perässä tulevassa ryhmässä ja pari sanaa kierroksen aikana väylillä vaihdettiin. Niilläkin kerroilla Jarnon tekeminen näytti jotenkin hankalalta ja sitä se tuntui olleenkin, putti oli ollut melko hukassa. Itse arvelin oman tuloksen roikkuvan jossakin 7-8 välissä ja hieman piti ihmetelläkin, kun tulos oli vain 61 (+5). Jarno oli heittänyt pykälää huonommaksi 62 (+6) ja Matti 66 (+10).

Kisan jälkeen lähdettiin käymään mökillä (n. 300m päässä Dyynistä) pistämässä sauna lämpiämään. Laskeskeltiin että 40 min päästä on porukka kiertänyt ja lähdettiin takaisin Dyyniin, jossa juuri parhaillaan alkoi palkintojenjako. Tsekattiin tilaisuus läpi, eikä voitettu edes arvonnoissa ;) Joten takaisin mökille, kisajuomaa nassuun ja saunomaan. Saunan jälkeen oli maailma taasen hivenen parempi paikka ja päätettiin lähteä syömään, paikaksi valikoitui Pihvitupa. Vaikka annokset syystä tai toisesta johtuen olivat listan halvimmasta päästä, ei se ruoan laatuun vaikuttanut, loistoevästä. Syönnin jälkeen lähdettiin takaisin mökille parantamaan maailmaa. Väsymys alkoi jo ihan kohtalaisesti painaa itse kutakin ja Jarno painelikin kymmenen aikaan nukkumaan. Matin kans käytiin vielä Sandy Keltissä stoutit imailemassa ja muita fribasällejä jututtumassa. Puolen yön jälestä oltiinkin sitten takaisin mökillä ja unessa. Yöllä pariin otteeseen heräsin Bimmerpartyilijoiden pitämään meteliin naapurissa, mutta onneksi nuo oli vain lyhyitä pätkiä ja yön sai melko rauhassa nukkua. Toisaalta saattoi sitä edellisen yön neljän tunnin unien ja päivän hiekassa tarpomisen jälkeen olla pientä väsymystä aivan noin luonnostaankin :)

Kyllä kelepaa, pihivituvan mätöt

Mitä kisan tuloksiin tulee, niin amatöörisarjan lopputuloksissa Jarno oli sijalla 6. tuloksella 126 (+14), itse olin heti perässä tuloksella 127 (+15), Mattikin kiri lopussa sijalle 15. tuloksella 138 (+26). Kaikkiaan sarjassa oli 23 osallistujaa. Kolmen kärki erottui amatöörisarjassa selvästi muista Aki Meriläinen 115, Harri Syrjälä 117 ja Patrik Ravall 118. Neljäs sija jaettiin pisteillä 125. Avoimen kisan vei Juho Parviainen tuloksella 103 (-9), jaetulle toiselle sijalle tuloksella 105 (-7) heittivät Erno Väyrynen ja Marko Jokimäki, joista jälkimmäinen vei sudarissa toisen sijan.

Mitäs nyt mieleen jäi. Hieno reissu kaikinpuolin vaikka järjestelyt muutamaan kertaan muuttuivatkin ja Jukkakin joutui jättäytymään pois matkasta. Seuraavaa reissua jo mietittiin, vaikka edes omalla porukalla pari autollista johonkin hienolle radalle ja mökkiin yöksi, saas nähä. Hiekkasärkkien rata meni omalla listalla hienoudessaan sijalle nr 1, hyvää jälkeä siellä on tehty ja hienoja väyliä. Väylillä on hyvin vähän OB-alueita, periaatteessa asfaltti on jokapuolella OB ja aidat (mm. JukuPark). Nuo on kuitenkin joka paikassa sen verran kaukana väylistä että vaatii aika "taitoa" heittää niille, oli siellä tosin kisan aikana käytykin. Hienoimpia väyliä radalla on pitkät väylät, joilla pääsee siivuttamaan oikein kunnolla "mäen päältä", eli #4 (221m) ja #11 (233m). Myös lyhyet <50m raakasti alamäkeen heitettävät väylät (#9 ja #15) ovat helppoudessaa haastavia, toki tuuliolot tekee näillä myös jippojaan. Rata tullee aikanaan olemaan maksullinen (euro pari), mutta se on ihan ymmärrettävää ja tuskin kellään tuosta jää heittäminen kiinni. Klubitalo ja ProShop tulevat sijoittumaan keilahallin ja ykkösväylän läheisyyteen. Suomen ensimmäinen AA1-tason rata on todellakin kokemisen arvoinen ja mikä hienointa se on osattu pykältää noinkin lähelle Haapavettä. Tästä suuret kiitokset puuha- ja maksumiehelle Juha Lehtikankaalle, sekä tietenkin Golden Beach Disc Golfers Ry:n sälleille radan pystyttämisestä talkootöin.

Fribahäslinkiä

Arvelin että Kärkkäinen Openiin hiipuu tämän kesän fribatahti, mutta miten väärässä olinkaan. KOpenin jälkeen heräilin siihen tosiasiaan, että tässä pitäis tehdä yks frisbeegolfrata ja järjestää yks kisakin.

Sunnuntaina en malttanut pysyä pois viikkokisoista, joskin ujuttauduin paikan päälle vasta viime metreillä. Onneksi TD-hommat hoiti muut ja sain itse vain heittää. Lisäksi kisa oli suht. nopea viedä läpi kahdella kolmen heittäjän poolilla. Tulos ei mairitellut, mutta ketä kiinnostaa, höntsähommanahan tuon lähdinkin heittämään. Alkuviikon pidin vielä kesälomapäiviä ja jos totta puhutaan, niin lomailin hieman frisbeehommistakin (ainakin noista PJ:n hommista). Maanantaina harjoitin puusepänhommia ja virittelin saunaan uutta porrasta, melkeen tuli valmista. Tiistaina piti sitten jo käydä kiertämässä, vesisadekierros Nivalassa ja muuten vaan märkäkierros Ylivieskassa. Nivalan tuloksista ei puhuta :), Ylivieskassa perushyvä +5.

Eilen keskiviikkona aloitin sitten taas hommat. Tajuntaan räjähti, että Haapavesi Open (työnimi) on jo vajaan kolmen viikon päästä ja suunnitelmat, saati valmistelut, oli hyvinkin puolitiessään. Kuka hoitaa TD-hommat, mistä sponssia, mitä palkinnoksi, mihin puuttuvat väylät, missä se liiton ohje taas on, miten saadaan puuttuvat korit, kuka vastaa? Pitemmittä puheitta puhelin kouraan ja puhelua JEDUn suuntaan, josta tiedustelin lupaa rakentaa kisan ajaksi muutama väylä heidän pihalleen. Lomat painoi JEDUssakin päälle, joten vastausta joudutaan odottamaan maanantaille (edit: juuri kun sain blogiviestin postattua nii JEDUlta soittettiin että homma OK). Samaan syssyyn puhelua kaupungin suuntaan ja lupa väylien rakentamiseen Lukion ja teknologiakylän metsään, jos JEDU ei natsaa. Lupa heltisi. Ohimennen keskusteltiin hieman tulevan uuden radan muutoksista, joita kaupungin kaavamuutokset aiheuttivat (onneksi) jo tässä vaiheessa. Jossakin välissä selvisi, että olimme unohtaneet toimittaa omista jaostolle tehdyistä maksuista (ts. kisamatka- ja seuravaateostot) tositteet (laskut) kirjanpitoon, jotenka nämäkin piti sorvata kohilleen. Tässä välissä päätin tehdä salaisen facebook-ryhmän, jossa voidaan tarvittavaa neuvonpitoa suorittaa DGCH:n johtokunnan jäsenten välillä sähköpostia kätevämmin, sekin nyt jo melkoinen sekamelska. Openin sponsorihommia piti vielä pähkäillä läpi ja budjettia yleensä, sekä kaikkea muuta miljoona järjestelyyn liittyvää asiaa. Illalla roudasin vielä rahastonhoitajan postilaatikkoon yhden unohtuneen tositteen ja laskun maksettavaksi. Niin ja joo, pitihän sitä käydä ensimmäisen kerran tälle kesällä vetämässä ihan draivitreeniä. Ei yhtään huono reissu, meinaan foreen sai yhden 10-15 metriä lisää mittaa muutamalla ahaa-elämyksellä. Ja tietääpähän paremmin miten mikäkin kiekko lentää.

Tänään show on ollut kutakuinkin sama, sen mitä olen töiltäni ehtinyt rääpimään. Powergripiltä pyysin koritarjousta uuden radan puuttuvista koreista ja sainkin vastauksen, katsotaan nyt lähdetäänkö catcheri- vai amexpo-linjalle. Openin väyläratkaisuja mietin ja lopputulema oli, että muutama kiinteä kori siirretään ja varastosta otetaan viisi koria väliaikaisväylille käyttöön. Vielä kun ehtis niitä väyliä vähän paikanpäällekin suunnittelemaan, ehkä illalla. Openin pääsponsoriehdotusta kirjoittelin jo eilen ja pistin äsken eteenpäin, hieman piti mietiskellä mitä suustaan päästää ;) Samalla "taiteilin" Openille tiiserin/julisteen hakemukseen mukaan. Lisäksi paikalliselle ravitsemusliikkeelle lähti tarjouspyyntöä ruoasta osanottajille. Jossakin ihmeen välissä ehdin kisakoneeseenkin päivitellä openin tiedot ja tehdä facebookiin ko. tapahtuman. Havainnoin myös että meidän kisa ajoittuu samalle viikonlopulle erään pienemmän frisbeegolftapahtuman European Openin kanssa. Jonkin verran itseäni soimasin, kun en moista ollu aiemmin havainnut. Mutta minkäs teet, näillä mennään tällä hetkellä, siirretään sitten jos alkaa näyttää pahalle.

Kuten aiemmin jo kirjoittelin, niin viikonloppuna matkaillaan Kalajoelle heittämään frisbeetä ihan kisamielessä. Kalajoen pojat on kohtalaisen hyvin onnistuneet piilottelemaan tuon projektin todellisen luonteen (DGP), siitä propsit. Mitä sitten tuleman pitää, niin ehkä tuo ratakartta kertoo jotakin. Poijjaat on oikeasti rakentaneet, tai rakentavat parhaillaan A1-tason radan hiekkasärkille. Jostakin ihmeen syystä jo pelkkä ajatuskin kuulostaa tolkuttomat hyvälle. Joten toivotaan ettei rata tuota pettymystä ja että itseään yötäpäivää talkoohommissa rääkänneet Kalajoen kilpakumppanit jaksavat vielä lauantaina heittääkin, iso käsi siihen suuntaan. Urakkaa ei varmasti helpota samaan aikaan partyilevat "B"-autoilijat, joista joku oli jo voimien tunnossaan kiskonut yhden väyläopasteen kuikkaan, morjens. Kisa itsessään ei varmasti ihan heikkotasoisin tule olemaan, onhan mukana pari "tonnin ukkoa" Erno Väyrynen ja Juho Parviainen, unohtamatta YFK ihmemiestä Niko Rättyää. Muutenkin osallistujalistaa lukiessa tuli mieleen, että ei tästä taaskaan helpolla pääse :D

Mitäköhän kaikkea tähän jäi kirjoittamatta...

ps. mites muilla fribahommat?

On the road again

Viikonloppuna avataan Kalajoella Hiekkasärkät Openin yhteydessä uusi 18-väyläinen rata hiekkasärkille. Kalajoen pojat on tehnyt kovaa työtä radan saamiseksi kuntoon ja markkinointi on jatkuvasti hehkuttanut A1:stä radan tasoksi. A on varmastikin oikein, mutta tuo 1. OK rataa ja sen oheispalveluja näkemättä on hankala mennä sanomaan todellista tilannetta. Yksi asia joka omaan silmään talkookuvissa kolahti on, että osa tiipaikoista on ns. amatöörimitoissa, joskaan A1 vaatimuksissa näistä ei mainita mitään. Toivottavasti nuo on tehty edes oikein maantasoon, niin ei tarvi "sohvapöydän" päällä rimpuilla. Toinen mikä A1-luokituksessa oikeasti särähtää silmään on kohta "edellyttää myös että radalla on päivittäin avoinna olevia kahvio- / pro shop -palveluita, ja siellä tarjotaan opastusta ja kursseja aloittelijoille", onko näin, jännä nähdä. Hieno rata särkiltä varmasti löytyy, joten hyvillä mielin sinne päin.

Lauantaina siis Haapavedeltäkin otetaan DGCH:n kanssa suunnaksi Kalajoki ja osallistutaan kisaan. Voitosta tuskin tullaan taistelemaan, mutta kokemuksiahan tuolta haetaankin. Valmistautumisesta ei oikein voi puhua, kunhan nyt tarvittavat kamat tulee mukaan. Toivoa sopii ettei lauantaina sada, tuo hiekka ja sade kun ei oikein ole miellyttävä yhdistelmä. Onneksi yö vietetään mökkeillen, joten jälkipelit on paikallaan :)

Kisan osallistujalistakin näyttää varsin hyvälle, (tällä hetkellä) yli 30 osallistujaa lupailee jo ihan kisafiilistä. Pro-luokasta löytyy mm. Juho Parviainen (1000), Erno Väyrynen (992), Tatu Luukkanen (969) ja tietenkin YFK:n junnulupaus Niko Rättyä (949). Amatööripuolella kilpailijalistalta löytyy paikallisia harrastajia sekalainen sakki ympäri lähialueen ja hyvänä päivänä jopa Haapavetistä menestystä voi olla odotettavissa.