Kelit kevenee

Eipä tarvi enää hirveässä hangessa kahlailla, kelit alkaa näilläkin leveyspiireillä keveneen. Pääsiäisenä on tullut muutama rundi jo heitettyä ja puttitreeniäkin jonkin verran vedettyä. Osa kierroksista on ollut hirveätä kuraa, kun taas osa kunnon valonpilkahduksia. Tämänpäiväinen Ylivieskan kierros kuului jälkimmäisiin. Kolmella väylällä (4,8 ja 9) vajaa Liikuntapuisto tuli kierrettyä tulokseen +6. Heitto tuntui luistavan ihan kohtalaisesti, vaikka virheitäkin tuli. Huomenna jatketaan Haapaveden radalla, josko pystyis samaa tasoa pitämään yllä, tai jopa hieman parantamaan.

Ylimääräisiä kiekkoja tuli myös myytyä. Prodigyn D1 ja D4 protot lähtivät maailmalle. Lähdössä on myös Discmanian P-CD, P-MD2, C-MD2 ja C-P1. Tilalle bägiin tulee suoraan "varmistuskiekkoja", Anabolic Asteroidilta Dispersed DGC -värjättynä tilattu 168g C-FD (2nd run), sekä vaihtarina tulevan S-PD.

Suomalaisittain fribaskenen päivän suurimmasta uutisesta vastasi Prodigy, joka ilmoitti täydentäneensä tiimiään suomalaisosaamisella, kun Seppo Paju liittyi tiimiin. Onnittelut Sepolle.

Kaljoilla

Otsikko hämää, ei tässä hapottamaan ole alettu, lähinnä tuo on vain hauska väännös sanasta Kalajoella.

Eilen tultiin sitten jatkamaan talvilomaa Kalajoen maisemiin. Iltapäivästä ehdin Aronpuistoon testaamaan limpunheittoa. Ensimmäisellä kierroksella pamahti Aronpuiston ennätys yhdellä heitolla uusiksi tulos (ei niin kaksinen) +4. Toinen kierros oli vielä edellistäkin surkuhupaisampi, jotenkin onnistuin repimään käteni ensimmäisen heiton upsilla ja sen jälkeen oli draiveista voimat ihan hukassa. Tulos +7. Ainut positiivinen asia oli pitkien ja lyhyen puttien uppoaminen. Toisaalta se ainut suurempi negatiivinen asia oli että jos putti ei uponnut niin meni ralliksi, 3-4 puttia, ei hyvä. Olosuhteet Arossa olivat hyvät, puistossa oli pelattu paljon, joten ei juurikaan lumen puolesta tarvinut itseään rasittaa.

Illalla käväistiin sitten kävelyllä särkillä ja siellähän vasta olosuhteet hyvälle näyttivät. Lunta oli vain nimeksi ja ilta-aurinko paistoi komeasti. Hieman harmitti etten ottanut edes yhtä kiekkoa mukaan, no tämä tilanne korjataan tänään.

Frisbeeliitto oli viimein saanut korjattua jäsenrekisterin B-lisenssin oston (tuskin se tämä XP-Chrome yhdistelmäkään voi ainut toimiva olla), joten lisenssi ja jäsenyys tuli hommattua, kyllä ny kelpaa. Ne jotka ihmettelee miksi B-lisenssi, niin katsoin sen olevan omalle osalle järkevämpi. Sen verran monta rautaa on lajiin liittyen ja muutenkin tulessa, että katsellaan tämä "ensimmäinen" kausi vähän rauhallisemmin. Toisaalta ei tarvi kantaa huolta surkeasta ratingista, kun lähtee liikenteeseen B-lisenssillä. Ja jos kauden mittaan näyttää että ratingit voisivat olla ihan ihmisten lukemissa, niin ainahan sitä voi taaloja lyödä tiskiin ja hankkia sen A-lisenssin.

Hiekkasärkät #6

Peurungan etkot

Sumuisten vuorten korilla

Peurungassa pelattiin karvalakkisarjan kisa tänään sunnuntaina. Alunperin oli itsellänikin tarkoitus tuohon kisaan osallistua, mutta edellisviikonlopun heikot esitykset eivät rohkaisseet ensiesiintymiseen. Jyväskylässä kuitenkin viikonloppu oltiin, joten pitihän se Peurunka käydä ihan muuten vaan kiertämässä. Taasen pääsi kunnolla heittämään, keli oli mitä mainioin (ei tuulta, -4 ja aurinko paistoi) ja hauskaa oli. Vaikkakin lunta radalla lauantaina riitti vielä ihan tarpeeksi, mm. omat lahjanaruviritelmät osoittautuivat liian lyhkäisiksi.

Kierros alkoi varsin mallikkaalla parilla, toisen väylän avauksen tuheroin hätäpäissäni liiaan hysseksi ja siitä tauluun myös par. Sitten saatiinkin neljälle väylälle bogia, ukko ei ollut vielä startannut, joten putit napsahteli hieman ketuilleen. Seiskaväylällä rävähti sitten avaus vitikkoon oikealle ja vielä putti ohi, joten tuplabogia lappuun, hymy alkoi jo hyytymään. En kuitenkaa luovuttanut vaan totesin kasin olevan edelleenki veemäisen näköinen väylä. Kaveri tuuppasi kiekon hienosti mandoa hipoen väylälle, oma fore tarttu hieman käteen ja kiersi mandon kauempaa, muttei hävinnyt juurikaan pituudessa. Jatkoheitto oli sitten aivan loistava ja hetken jo näytti että pomppu uppoaa koriin, mutta ei. Putti kolmen metrin päästä varmasti sisään ja par-kannassa taasen. Ysille lähdin pienellä riskillä heittää bäkkärin, eikä kannattanut, avaus vasemmalle kauas ja bogia korttiin. Kympin avaus FD:llä liian ylös ja kiekko tiukasti vasemmalle, ärräpäitten säestämänä hankeen kahlaamaan ja etsimään kiekkoa. Jatko vajaan 20 metrin päähän korista ja siitä par-putti sisään, ukko oli itsekin sen verran hämmentynyt ettei edes tuuletusta irronnut kuin vasta korilla ja sittenkin hyvin hillitysti (ei hirveän usein tuollaiset uppoa). Ei mitään loistakasta peliä etukympillä, mutta muutama ihan hyvä onnistuminen.

11-väylä piti avata puuhun, jonka jälkeen vielä putti huti ja bogilla mentiin. Bogiralli jatkui vielä siitäkin.12- ja 13-väylällä putti huti neljästä metristä, 14-väylällä avaus 15 metrin päähän tiistä mäntyyn, jatko myös puuhun ja pitkällä 20m putilla kilisteltiin vain ketjuja). 15-väylällä avaus mäntyyn ja kiekko vasemmalle vitikkoon, jatkot yhtä heikkoja, mutta 15 metrin putti uppos. 16:lla luiskahdus avauksessa ja kiekko vitikkoon oikealle, pitkä putti alakorin kylkeen. 17:lla avaus kohtalainen, mutta jatko ei lähtenytkään haluttuna hyssenä vaan jatkoi suorilta hallin ovelle. 18:lla viimein sain taas pelistä kiinni ja avaus loistavasti suoraan väylälle, joskin vähän lyhyenä. 20 metrin puttikaan ei uponnut, mutta par kuitenkin. 19:lla avaus hyvä mutta lyhyt, jatkon varmistelin korin alle (ei kiinnostanut kiivetä alas jyrkännettä). 20:llä pitkä birdieputti alamäkeen korista hieman ohi, onneksi viiden metrin bar-putti osui männyn takaa kohdalleen.

Kaikkinensa hommasta jäi kuitenkin hyvä maku. Viime viikonloppuun verrattuna onnistumisia tuli kuitenkin lähes joka väylälle. Joskin niitä epäonnistumisiakin riitti ainakin jokaiselle bogiväylälle. Pitkien puttien uppoaminen oli hienoa, lyhyempien ohimenot oli lähinnä kauneusvirheitä, joten en niistä niin ressiä revi. Upsitkin onnistuivat hienosti, sekä perinteinen, että tomo. Draivit tuntuivat luistavan nyt ihan kohtalaisesti ja lähäritkin pääsääntöisesti hyvin. Karviskisassa tuolla +14 tuloksella ei olisi edes viimeiseksi jäänyt (olettaen että olisi molemmille kierroksille saman saanut heitettyä). Kait tuo jotakin kertoo kehityssuunnastakin. Kahdesti käytiin syksyllä Peurunka kiertämässä ja silloin tulokset olivat +19 ja +24. Nyt lähdin +15 tavoittelemaan vaikka pidinkin sitä hieman kovana tavoitteena omaan talvitasoon nähden, joten sen puolesta tulokseen täytyy olla tyytyväinen. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin huomata tuon kiekkosetin toimivuuden, tietää jo miten kiekot lentää ja mitä kiekkoa missäkin tilanteessa on järkevää käyttää. Vielä kun oppisi tietämään miten missäkin tilanteessa pitää heittää ja oppisi heittämäänkin ;) Kiekoista kovimmalla käytöllä olivat P-P2, C-DD2, C-FD (2nd run), S-GM, C-PD ja S/SG-MD1. Muutaman kerran tuli myös viljeltyä Rocia, PD2:sta ja Flow:ta.

Täyspitkää vaihteeksi

Viikonloppu kului enemmän ja vähemmän frisbeegolfin parissa. Lauantaina käytiin kiertämässä kaveriporukalla Liikuntapuisto Ylivieskassa ja sunnuntaina hanget valloitettiin Haapavedellä.

Ylivieskassa rata oli aika pelaamattomassa kunnossa, vaikka samaan aikaankin sattui toinenkin porukka rataa kiertämään. Tiipaikat olivat pääsääntöisesti tukossa ja "polkuja" oli vähän. Kaikesta huolimatta oli taas mukava päästä kunnolla heittämäänkin. Etuysi sujui kylmiltään ja tuulisiin olosuhteisiin nähden ihan kohtalaisesti. Takaysillä taas ote herpaantui ja väsymyskin alkoi painaa. Kokonaisuutena jäi kuitenkin positiivinen kuva. Raahasin mukana Karmaa, joten kiekkoja oli enemmän kuin tarpeeksi, muutamia testikiekkoja tuli kokeiltua ja löytyipä sieltä ainakin yksi jyrä kisabägiin (PD2). Aika paljon sai muutenkin vakailla pannuilla heitellä, kun ei nuo alivakaat tuppaa tuulessa suuntaansa pitämään. Lopputulos +18 ei ollut sitä mitä lähdettiin tavoittelemaan, mutta tuohon tasoon olin varautunutkin, hankala tuuli vielä muutaman ylimääräisen heiton rokotti, joten ihan pakko tyytyä. Ilta kuluikin sitten rykiessä parin viikon takaisen kuumen jälkitautia, joutais jo mennä ohi.

Haapavedellä rata oli totutussa kunnossa, omat hyväksi tallatut polut. Pelaaminen oli huomattavasti kevyempää ja pystyi keskittymään itse tekemiseen. Putit ei oikein luistaneet ja se näkyi tuloksessakin, helpot väylät bogina, hankalammat barina (wtf). Tällä kertaa matkassa oli vain supistettu kisasetti, joten mitään uutta ja hienoa ei kiekkorintamalta saatu esiin. Putit kohdalleen ja tulos olis ollut nollan tuntumassa, däämn.

Sen verran pitää todeta että parin päivän lauhat kelit olivat hangen kovettaneet sen verran hyvin, ettei lahjanaruja olis tarvinut.