Väläyttelin jo viikolla osallistumista Ylivieskassa lauantaina järjestettyyn Retro Gamesiin, tai sunnuntain viikkokisoihin. No lauantai meni sitten hieman muuta touhuillessa ja kun tuli heittämässäkin kotiradalla käytyä, niin arvelin viikkokisatkin jättää väliin.
Sunnuntai kuitenkin valkeni aurinkoisena, joten yllättäen viikkokisat alkoivat tuntua hyvältä idealta. Tuntia ennen lopullinen päätös, evästä nassuun, varustus kuntoon ja pikapikaa Ylivieskaa kohti. Hyvinhän tuota onneksi paikalle kerkesin ja ehdin vielä löytökiekoista FD:tkin kaivaa mukaan.
Ensimmäinen kierros aloitettiin kolmoselta, ihan ok aloitusväylä. Avaus lähti PD2:lla hieman turhan pitkäksi ja 15m putti ei uponnut, varma par. Nelosen avaus PD2:lla ehkä parasta koko kesänä (huom, tuuliset olot, siksi PD2) ja kiekko 10 metriin. Tulospalvelua odotellessa muistelen edelleen oliko tämä birdie vai par. Vitosen avaus väylän keskellä oleviin puihin, par. Kutosen avaus myös puuhun ja reiluun puoleen väliin väylää, par. Seiskan avaus TD:llä taas parasta koko kesänä, joskin todella kova skippi vei kiekon pitkälle vasemmalle, joten par. Kasin avaus "kulman" puihin ja lähärikin hitusen vajaaksi. 6m putti ohi, sama toiselta puolelta, joten tuplaa korttiin. Ysin avaus ihan helmeä ja kopsahti viimeiseen puuhun, 5m haaraputti sisään. Kympin avaus pitkästä aikaa ihan kelpo, vaikkei voima-tekniikka -yhdistelmä tuolle väylälle oikein riitäkään. Varma par. 11 avaus dropparin viereen, varma par. 12 avaus jätti feidaamatta. 20m putti ohi ja toinen 6m putti myös, turha bogi. 13-väylälle rohkeasti "normiavaus" joka "jäi käteen" ja kopsahti 11-väylän dropparipuuhun OB:lle. Jatko ojanvarresta mutkalla olevan puun kautta ojaan. Toinen yritys samalta paikalta 11 metriin, putti ketjuista ulos ja seiska korttiin, morjons. 14 avaus ihan OK, 12 m putti alarautaan, par. 15 avaus OK ja suora väylä korille. Lähäri puuhun pellon reunassa, bogi. 16 avaus tuulenpuuskaan ja 2 m saaresta vasemmalta ohi. Dropparilta 7 m:iin ja bogi. 11 avaus koivukujan oikeasta reunasta ulos ja 8 m korista avoin linja. Putti huti ja seuraava myös, bogi! 18 avaus mandoporttiin, mutta osui sen jälkeen puuhun. kämmenellä OK kakkosdraivi. Lähäri 1,5 korista ja kiekko sisään. Tosin tuossa tuulessa ylämäkeen kiekko nous pystyyn ja meinas ketjut puskea ulos. Mm. Jani puttas vierestä alarautaan, joka tosin tais mennä puhtaasti hätäilyn piikkiin. Holaripotissahan oli joku vajaat 400 euroa. Tämä osui omalla osalla lähimmäs ykkösväylällä, jossa avaus kaarsi nätisti korille, mutta meni joko korin edestä tai takaa hieman ohi (kahta näkemystä löytyi). Täytyy sanoa että kyllä siinä muutama pumpunlyönti jäi välistä. Birdie tosiaan tuosta. Kakkosen avaus hieman vasemmalle, mutta onnekkaasti OB puskan ja ojan väliin (n. 2m alue). Lähäri 5m:iin ja tässä taas musta aukko, osuiko putti vaiko ei. No kierroksen lopputulema oli +8, jossa siis kasilta ja 13:sta otetut +6 yhteensä, näin tällä kertaa. Tuolla oltiin kisassa sijalla 9 (kolmannen poolin eka :D).
Finaaliysinä pelattiin etuysi. Ryhmän tulokset ensimmäiseltä kierrokselta olivat 63,64,64,65, joten tasaista oli odotettavissa. Matkaan lähdettiin vitosväylältä, jossa avasin totutusti siihen samaan puuhun kuin 1. kierroksellakin, joten tästä par. Kutosen avauksen vei tuuli "hieman" oikealle, josta uskomaton 20 m "varmisteluneppi" korin alle painuikin koriin (vastatuuli), maukas birdie. Seiskan avaus väylän keskellä oleviin koivuihin, lähäri varmasti korin alle ja par. Kasin avaus rystyannukkana ei kääntänytkään, jatko metsästä 6 metriin ja par. Ysin avaus todella matalana 30 m korista, par. Ykkösen avaus myös matalana ojan penkalle, par. Kakkosen avaus kämmenellä oikealle, par. Kolmosen avaus 6 m:iin, birdie. Nelosen avaus edellistäkin parempi. Tosin jäi sellaiseen kulmaan, että takana oleva OB oli täysin mahdollinen. Vähän varmisteltu roikkuputti alarautaan, muttei onneksi noussut rolliin, par. Lopputulema etuysiltä -2 ja koko kisa +6. Ei se nyt ihan puihin mennyt.
Frisbeekarhujen tulospalvelu näyttää vain toimivan sen verran rivakasti, etten edelleenkään tiedä lopullista sijoitusta, saati että pystyisin muihin vertaamaan. Finaalipoolissa olin selkeästi paras, joten toivottavasti seuraavastakin ryhmästä sain päänahkoja poimituksi ;) Heittäminen oli taasen mukavaa ja olihan tuossa tekemisen meininki, noita muutamia virheitä lukuunottamatta.
maanantai 7. lokakuuta 2013
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Kisaraportti - Finnish Amateurs
Lauantai käynnistyi pommiin nukkumisella. Onneksi caddy, eli Atte oli reippaana ylhäällä ja tekstasi meikäläisenki ylös. Väsymys oli tehnyt illalla källit ja olin pistänyt herätyksen arkipäivien herätykseen, tsädäm. Onneksi aikaa oli sen verran varattu, että hyvin ehdittiin aamupalat nakata nassuun ja liikahtaa Laajavuorta kohti. MA3 sarja oli lähes täynnä, vain neljä vapaata paikkaa, joten tavoite 30 parhaan sakkiin pysyi semmoisenaan. Kisarata poikkesi parin lisäväylän verran normaalista, karttaa voi ihastella kisakoneesta.
1. kierros aloitettiin väylältä nro 12, joten luvassa oli heti "kiipeilyä". Avaus ihan ok, mutta lähäri häneksi ja bogia korttiin. Seuraavalle väylälle kämmenannukka vähän lyhkäseksi ja par. Tämän jälkeen kiivettiin loppumatkakin "vuorenhuipulle". 14-väylän avaus vähän vajaaksi, TD2 kouraan ja rystyannukka kulman taakse pitkälle birdielle, limppu kippoon ja erittäin makoisa birdie par 4 -väylälle. Seuraava väylä pariksi. Sitten Suomen hienoin väylä eli 16. DD2 blizu otti tuulta kunnolla alleen ja leijasi metsään OB:lle. Putinkin sössin joten tuplat korttiin. Seuraavalle väylälle heikon avauksen jälkeen par. Ja 18-väylä perinteitä kunnioittaen persiilleen ja tuplat korttiin. Tämän jälkeen ensimmäinen "lisäväylä" A, joka heitettiin saareen normaaleilla OB-säännöillä. TD nätisti saareen ja par. Tämän jälkeen normaali ykkönen, joka lyhyenä OB:lle. Pelaajakokouksessa oltiin korvat tarkkana ja kaikki oli vähän pihalla miten pitäis jatkaa, kun dropparikin väylällä oli, joten heitin kahdesta eri paikasta jatkon. Eipä tuota ollut jälkikäteen tarvetta selvitelläkään, sama tulos molemmista, eli tuplaa korttiin. Pitkä kakkosväylä on aina paha. Avaus oli varsin hyvä, mutta jatkoheitto tarrasi sormeen ja feidi jäi 30cm:ä vajaaksi ja OB-linjan taakse, triplaa tauluun. Kolmosväylällä jäin MD3 käteen ja kimpos puusta OB:lle! Bogi! Nelosella ei TD2 lähtenyt annukkakulmaan vaan jatkoi suorana puskaan, bogi. Vitosella jopa vähän tuuria ja par korttiin. Kutosen kopsittiin puita ja bogi. Tämän jälkeen toinen "lisäväylä" B, josta yllättäen par. Seiskan ylämäkiväylältä myös par, oli muuten ainut väylä missä kuuntelin caddyn neuvoa :D. Kasi oli heti hankala ja kiekko meinasi tulla vasemmalle OB:lle asti, bogia korttiin. Ysi oli etukäteen pahin hasardiväylä, mutta siihen löytyi heti yhteinen sävel, kämmenavaus kentälle ja par tauluun. Kympin avaus vajaaksi, varma par. 11 avauksen sössin sitten täysin, vielä kun ensimmäinen puttikin meni huti, niin bogia tauluun. Kierros siis tulokseen +14, joka ei missään nimessä tyydyttänyt. Sijoitus oli kuitenkin 30. joten ei ollut muillakaan mennyt kaksisesti. Ratingit kierrokselle olivat hieman alle oman tason 817.
Lauantaina kisattiin vielä toinen kierros. Tauolla ehti käydä syömässä, joskin jälkikäteen ajateltuna tuo intialainen ei välttämättä ollut paras ratkaisu. Kierros aloitettiin huipulta, ts. autolla "vuoren" päälle ja väylälle nr. 14. Tällä kertaa avaus kippasi vasemmalle ja jäi liian vajaaksi, homma meni puihin ja bogi korttiin. Seuraavalle väylälle kämmenavaus luiskahti kädestä ja kippasi OB-aidan taakse, putti vielä ohi ja triplat korttiin. 16-väylälle lähes täydellinen avaus 18 metrin päähän korista, varmistelin korin alle ja otin varman birdien. Vaikka kovasti sällit yllytti eaglettämään, mutta korintakainen 5 metrin pudotus ei houkuttanut. Seuraavalle väylälle malliavaus 7 metriin korista ja... putti ohi, par kuitenki. 18-väylälle vielä hieman yllättäen pelastettu par. A-väylä saaren läpi OB:lle, bogia tauluun. Ykkösen avaus jäi hieman käteen tippui tienpenkan taakse ja metrin OB:lle, tuplaa korttiin. Kakkosväylä ihan kohtalaisesti, bogi. 3,4 ja 5-väylät onnistuin heittämään pariin perusvarmalla suorittamisella. Kutosväylän sähläsin taas puitten kautta bogiksi. B:lle par. Seiskalle lähes edelliskierroksen kaltainen suoritus ja par. Kasin portti ei antautunut vieläkään, bogi. Ysin avaus OK, mutta lähäri putterilla annukkana OB:lle ja putinkin kanssa sähläsin, tuplaa. Loput pelasin perusvarmalla suorittamisella pariksi. Lopputulos +11 alkoi jo hieman mieltäkin lämmittämään. Sijoitus nousi jaetulle 25. sijalle. Rating jo omalla tasolla, ehkä jopa hieman ylikin 830.
Sunnuntain finaalikierros alkoi väylältä nr. 11. Aikaa lämmittelyyn oli väylällä hyvästi ja heittotuntuma vaikutti heti hyvälle draivien osalta. Putit sen sijaan eivät ihan napsuneet kohdillee. Varsinainen avaus lähti harjoitusheittojakin paremmin ja nätti nostobirdie heti alkuun. Seuraavalle väylälle onnistunut avaus, mutta lähäri luiskahti kädestä, bogi. 13-väylän avaus kämmenannukkana lähti hieman puskemaan ja jäi n. 20 m korista, par. Taasen kilmuttiin huipulle välissä. Pienen puhalluksen jälkeen honorina tiille. Avaus järkyttävää kuraa ja kippasi vasemmalle. Lähäri rystyannukkana hieman vajaaksi ja kulman taakse puihin, tippui kuitenkin väylälle ja pelastin parin. 15 väylän avaus vähän lyhkäiseksi ja putti mystisesti puski ketjut tieltään ja nousi kiposta ulos, turha bogey. 16-väylän avasin vastatuuleen DD:llä, joka lähti turhan kovassa hyssessä ja painui metsään OB:lle. Kuitenkin vain bogey. 17 avaus ensimmäiseen mäntyyn ja bogia korttiin. 18 avaus blizulla oikealle puskaan, josta jatko suht huonosti väylän toiseen reunaan, tuplaa korttiin. A-väylän avaus nätisti 10m korista, putti alaraudan päältä ulos, par. Ykkösen avaus tismalleen toisen kierroksen avauksen kopio, joskin sitä ennen totesin, että tänään ei riitä käsi OB:lle asti. Ei riittänyt, 30 cm sisällä. Jatko GM:llä kämmenellä jätti feidaamatta ja 50cm OB-rajasta, huh, bogey. Kakkosen avaus OK, toinen painui pari metriä liikaa vasemmalle ja jäi rinteeseen. PD jätti feidaamatta tuulessa ja ei ihan ollut siellä missä piti, bogey. Kolmosella oli birdietä tarjolla, mutta par. Neloselta täydellinen rystyannukka viimeiseen mahdolliseen puuhuun ja 9 m korista, limppu sisään ja birdie, jo helpotti. Vitosen avaus vasemmalle todella tiheään kuusipuskaan jossa oli tasa yksi 30cm leveä, 10cm korkea aukko. GM aukosta läpi turhan pitkälle ja bogey. Kutoselle perinteistä huttua ihan metästä taas bogey. B:n avaus päivän huonoin ja jäi "kallion" väärälle puolen. Sen verran aukkoa kuitenkin löytyi, että pahojen paikkojen kiekoksi ristitty GM turskahti nostiparille, huh. Seiskan avaus aivan liian matalana lyhyeksi, lähäri vielä ihan reisille ja bogey. Kasin avaus pienellä munkilla puun kautta suht. kauas, lähäri 8m korista ja DGCH-asenteella korin takaista alamäkeä uhmaten limppu sisään, par. Ysin avaus kisan paras, lähäri putterilla pienessä annukassa näytti loppuun asti menevän koriin, mutta hieman ohi. Onneksi 6 m putti upposi ja par. 10 oli päivän viimeinen väylä ja päätin lähteä parin PD2 kokeilun jälkeen pienellä riskillä kokeilemaan TD2:sta annukkana. Kiekko jäi hieman käteen ja 2m liian oikealle, hipaisi puuhun ja lentorata korjautui siihen mihin oli tarkoitus, limppu nostobirdielle ja naks. Tähän oli hyvä lopettaa. Kierros tulokseen +8, joskin ryhmän kärkipalkinto jäi saamatta, kun yksi porukasta pisti +2. Lopputuloksissa sijoitus ei muuttunut, edelleen 25. Kierrosrating tosin oli kaikkien aikojen oma paras 858.
Kokonaisuutena kisa oli hieno ja hyvin järjestetty. Syksyinen ajankohta ei juurikaan fiilikseen vaikuttanut, vaikka ajoittain tuppasi hieman vilu puskemaankin. Heittoporukat olivat joka kierroksella hyvät ja fiilis pysyi sitä myöten hyvänä. Omat fiilikset ennen kisaa olivat erittäin sekavat ja kaikki ainekset täydelliseen epäonnistumiseen olivat ilmassa. Silti, edes sunnuntai-aamuyön herääminen siihen että nenä oli täysin tukossa ja olo mitä pahimmoilleen flunssainen, ei hidastanut tahtia. Fyysisesti Laajavuori on todella vaativa ja odotin että mies olisi enemmänkin romuna, muttei pahastikaan, pientä kramppaamista lukuunottamatta. Tosin nyt kun on n. 300 km istunut vielä autossa, alkaa tuntua, että huomenna on ukko romuna ja kunnolla. Näinä parina päivänä frisbeegolfin pelaaminen tuntui taas siltä, miltä sen pitääkin tuntua, rakkaudesta lajiin. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kautta ja kisaamista A-lisenssin haltijana.
ps. ainiin, mut tunnistettiin umpioutojen poolikavereiden osalta, olen siis piireissä, hä x)
Ja Atelle vielä kiitokset caddyhommista. Oli erittäin suuri apu, kun ei tarvinnut reppua itse raahata pitkin "vuorta".
1. kierros aloitettiin väylältä nro 12, joten luvassa oli heti "kiipeilyä". Avaus ihan ok, mutta lähäri häneksi ja bogia korttiin. Seuraavalle väylälle kämmenannukka vähän lyhkäseksi ja par. Tämän jälkeen kiivettiin loppumatkakin "vuorenhuipulle". 14-väylän avaus vähän vajaaksi, TD2 kouraan ja rystyannukka kulman taakse pitkälle birdielle, limppu kippoon ja erittäin makoisa birdie par 4 -väylälle. Seuraava väylä pariksi. Sitten Suomen hienoin väylä eli 16. DD2 blizu otti tuulta kunnolla alleen ja leijasi metsään OB:lle. Putinkin sössin joten tuplat korttiin. Seuraavalle väylälle heikon avauksen jälkeen par. Ja 18-väylä perinteitä kunnioittaen persiilleen ja tuplat korttiin. Tämän jälkeen ensimmäinen "lisäväylä" A, joka heitettiin saareen normaaleilla OB-säännöillä. TD nätisti saareen ja par. Tämän jälkeen normaali ykkönen, joka lyhyenä OB:lle. Pelaajakokouksessa oltiin korvat tarkkana ja kaikki oli vähän pihalla miten pitäis jatkaa, kun dropparikin väylällä oli, joten heitin kahdesta eri paikasta jatkon. Eipä tuota ollut jälkikäteen tarvetta selvitelläkään, sama tulos molemmista, eli tuplaa korttiin. Pitkä kakkosväylä on aina paha. Avaus oli varsin hyvä, mutta jatkoheitto tarrasi sormeen ja feidi jäi 30cm:ä vajaaksi ja OB-linjan taakse, triplaa tauluun. Kolmosväylällä jäin MD3 käteen ja kimpos puusta OB:lle! Bogi! Nelosella ei TD2 lähtenyt annukkakulmaan vaan jatkoi suorana puskaan, bogi. Vitosella jopa vähän tuuria ja par korttiin. Kutosen kopsittiin puita ja bogi. Tämän jälkeen toinen "lisäväylä" B, josta yllättäen par. Seiskan ylämäkiväylältä myös par, oli muuten ainut väylä missä kuuntelin caddyn neuvoa :D. Kasi oli heti hankala ja kiekko meinasi tulla vasemmalle OB:lle asti, bogia korttiin. Ysi oli etukäteen pahin hasardiväylä, mutta siihen löytyi heti yhteinen sävel, kämmenavaus kentälle ja par tauluun. Kympin avaus vajaaksi, varma par. 11 avauksen sössin sitten täysin, vielä kun ensimmäinen puttikin meni huti, niin bogia tauluun. Kierros siis tulokseen +14, joka ei missään nimessä tyydyttänyt. Sijoitus oli kuitenkin 30. joten ei ollut muillakaan mennyt kaksisesti. Ratingit kierrokselle olivat hieman alle oman tason 817.
Lauantaina kisattiin vielä toinen kierros. Tauolla ehti käydä syömässä, joskin jälkikäteen ajateltuna tuo intialainen ei välttämättä ollut paras ratkaisu. Kierros aloitettiin huipulta, ts. autolla "vuoren" päälle ja väylälle nr. 14. Tällä kertaa avaus kippasi vasemmalle ja jäi liian vajaaksi, homma meni puihin ja bogi korttiin. Seuraavalle väylälle kämmenavaus luiskahti kädestä ja kippasi OB-aidan taakse, putti vielä ohi ja triplat korttiin. 16-väylälle lähes täydellinen avaus 18 metrin päähän korista, varmistelin korin alle ja otin varman birdien. Vaikka kovasti sällit yllytti eaglettämään, mutta korintakainen 5 metrin pudotus ei houkuttanut. Seuraavalle väylälle malliavaus 7 metriin korista ja... putti ohi, par kuitenki. 18-väylälle vielä hieman yllättäen pelastettu par. A-väylä saaren läpi OB:lle, bogia tauluun. Ykkösen avaus jäi hieman käteen tippui tienpenkan taakse ja metrin OB:lle, tuplaa korttiin. Kakkosväylä ihan kohtalaisesti, bogi. 3,4 ja 5-väylät onnistuin heittämään pariin perusvarmalla suorittamisella. Kutosväylän sähläsin taas puitten kautta bogiksi. B:lle par. Seiskalle lähes edelliskierroksen kaltainen suoritus ja par. Kasin portti ei antautunut vieläkään, bogi. Ysin avaus OK, mutta lähäri putterilla annukkana OB:lle ja putinkin kanssa sähläsin, tuplaa. Loput pelasin perusvarmalla suorittamisella pariksi. Lopputulos +11 alkoi jo hieman mieltäkin lämmittämään. Sijoitus nousi jaetulle 25. sijalle. Rating jo omalla tasolla, ehkä jopa hieman ylikin 830.
Sunnuntain finaalikierros alkoi väylältä nr. 11. Aikaa lämmittelyyn oli väylällä hyvästi ja heittotuntuma vaikutti heti hyvälle draivien osalta. Putit sen sijaan eivät ihan napsuneet kohdillee. Varsinainen avaus lähti harjoitusheittojakin paremmin ja nätti nostobirdie heti alkuun. Seuraavalle väylälle onnistunut avaus, mutta lähäri luiskahti kädestä, bogi. 13-väylän avaus kämmenannukkana lähti hieman puskemaan ja jäi n. 20 m korista, par. Taasen kilmuttiin huipulle välissä. Pienen puhalluksen jälkeen honorina tiille. Avaus järkyttävää kuraa ja kippasi vasemmalle. Lähäri rystyannukkana hieman vajaaksi ja kulman taakse puihin, tippui kuitenkin väylälle ja pelastin parin. 15 väylän avaus vähän lyhkäiseksi ja putti mystisesti puski ketjut tieltään ja nousi kiposta ulos, turha bogey. 16-väylän avasin vastatuuleen DD:llä, joka lähti turhan kovassa hyssessä ja painui metsään OB:lle. Kuitenkin vain bogey. 17 avaus ensimmäiseen mäntyyn ja bogia korttiin. 18 avaus blizulla oikealle puskaan, josta jatko suht huonosti väylän toiseen reunaan, tuplaa korttiin. A-väylän avaus nätisti 10m korista, putti alaraudan päältä ulos, par. Ykkösen avaus tismalleen toisen kierroksen avauksen kopio, joskin sitä ennen totesin, että tänään ei riitä käsi OB:lle asti. Ei riittänyt, 30 cm sisällä. Jatko GM:llä kämmenellä jätti feidaamatta ja 50cm OB-rajasta, huh, bogey. Kakkosen avaus OK, toinen painui pari metriä liikaa vasemmalle ja jäi rinteeseen. PD jätti feidaamatta tuulessa ja ei ihan ollut siellä missä piti, bogey. Kolmosella oli birdietä tarjolla, mutta par. Neloselta täydellinen rystyannukka viimeiseen mahdolliseen puuhuun ja 9 m korista, limppu sisään ja birdie, jo helpotti. Vitosen avaus vasemmalle todella tiheään kuusipuskaan jossa oli tasa yksi 30cm leveä, 10cm korkea aukko. GM aukosta läpi turhan pitkälle ja bogey. Kutoselle perinteistä huttua ihan metästä taas bogey. B:n avaus päivän huonoin ja jäi "kallion" väärälle puolen. Sen verran aukkoa kuitenkin löytyi, että pahojen paikkojen kiekoksi ristitty GM turskahti nostiparille, huh. Seiskan avaus aivan liian matalana lyhyeksi, lähäri vielä ihan reisille ja bogey. Kasin avaus pienellä munkilla puun kautta suht. kauas, lähäri 8m korista ja DGCH-asenteella korin takaista alamäkeä uhmaten limppu sisään, par. Ysin avaus kisan paras, lähäri putterilla pienessä annukassa näytti loppuun asti menevän koriin, mutta hieman ohi. Onneksi 6 m putti upposi ja par. 10 oli päivän viimeinen väylä ja päätin lähteä parin PD2 kokeilun jälkeen pienellä riskillä kokeilemaan TD2:sta annukkana. Kiekko jäi hieman käteen ja 2m liian oikealle, hipaisi puuhun ja lentorata korjautui siihen mihin oli tarkoitus, limppu nostobirdielle ja naks. Tähän oli hyvä lopettaa. Kierros tulokseen +8, joskin ryhmän kärkipalkinto jäi saamatta, kun yksi porukasta pisti +2. Lopputuloksissa sijoitus ei muuttunut, edelleen 25. Kierrosrating tosin oli kaikkien aikojen oma paras 858.
Kokonaisuutena kisa oli hieno ja hyvin järjestetty. Syksyinen ajankohta ei juurikaan fiilikseen vaikuttanut, vaikka ajoittain tuppasi hieman vilu puskemaankin. Heittoporukat olivat joka kierroksella hyvät ja fiilis pysyi sitä myöten hyvänä. Omat fiilikset ennen kisaa olivat erittäin sekavat ja kaikki ainekset täydelliseen epäonnistumiseen olivat ilmassa. Silti, edes sunnuntai-aamuyön herääminen siihen että nenä oli täysin tukossa ja olo mitä pahimmoilleen flunssainen, ei hidastanut tahtia. Fyysisesti Laajavuori on todella vaativa ja odotin että mies olisi enemmänkin romuna, muttei pahastikaan, pientä kramppaamista lukuunottamatta. Tosin nyt kun on n. 300 km istunut vielä autossa, alkaa tuntua, että huomenna on ukko romuna ja kunnolla. Näinä parina päivänä frisbeegolfin pelaaminen tuntui taas siltä, miltä sen pitääkin tuntua, rakkaudesta lajiin. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kautta ja kisaamista A-lisenssin haltijana.
ps. ainiin, mut tunnistettiin umpioutojen poolikavereiden osalta, olen siis piireissä, hä x)
Ja Atelle vielä kiitokset caddyhommista. Oli erittäin suuri apu, kun ei tarvinnut reppua itse raahata pitkin "vuorta".
perjantai 27. syyskuuta 2013
Ennakkotunnelmat - Finnish Amateurs
Reipas tunti vielä töissä ja sitten auton keula kohti Nivalaa, jossa todennäköisesti jotain ravintoainesta nassuun ja auto kohti Jyväskylää. Huomenna aamutuimaan ylös ja Laajavuoreen Finnish Amateursiin. Kaksi päivää, kolme kierrosta, sata heittäjää, kuusikymmentä väylää, n. yhdeksän tuntia frisbeegolfia. Jos ei siinä oteta tästä ruhosta viimeisiäkin mehuja, niin ei missään. Onneksi vastaavasta rypistyksestä löytyy viime syksyltä jo kokemusta, kun kavereiden kanssa heitettiin harju, laajavuori, peurunka ja vielä seuraavana päivänä peurunka toistamiseen.
Valmistautumisviikko on ollut hieman vaisu. Maantaina armoton väsymys "liskojen" jäljiltä. Sama väsymys tiistaina, mutta pitihän sitä kierros käydä heittämässä (ja olipa tuolla sattumalta muutkin, kyllä, melkein kaikki). Eilen vielä Laitakallion yhdeksän väylää kävin kiertämässä ja ihan hyvät fiilikset jäi. Edelleen väsymys painoi. Putti kulki, draivitkin kohtalaisesti, lähäreissä parantamista. Luottokiekoksi valikoitui se, mitä pitikin testata, eli Discmanian S-TD2. Ko. kiekolla availin ehkä 4-5 väylää ja pari lähäriäkin heitin. Ja kiekkohan totteli mainiosta, paitsi viimeisellä väylällä. Päivä oli jo painunut mailleen ja hämärä laskeutunut. Kiekko tarttui 14-väylän avauksessa hieman käteen ja kippasi oikealle kadoten pimeyteen, prkl. Ei löytynyt limppua enään. Ruokatauolla äsken kävin Kärkkäisellä ja minimaaliseksi vähenneestä Discmania-valikoimasta löytyi kuin löytyikin yksi S-TD2, tosin kevyempänä kuin vanha. Kaveriksi lähti vielä S-MD1, kun en sitä hukattua "backuppia" ole Pyhännältä selvinnyt noutamaan. P-P2:a oli turha edes etsiä, eipä tainnut olla millään muovilla P2:a. Tiistaina siis hajotin luotto P-P2:n ja nyt pitäis yks 175g saada jostain tilalle (onhan näitä toki pari varastossa).
Fiilis kisaa ajatellen on siis sekava. Heitto tuntuisi kulkevan ihan kohtalaisesti, mutta fyysinen kestävyys on täysi kysymysmerkki. Mitä lie flunssaa, jota yrittää, mutta periksi ei anneta. Laajavuori on varmasti fyysisesti yksi rankimpia ratoja, joten jännä nähdä miten homma toimii. Kierrokset tulevat olemaan pitkiä, 100 heittäjää 20 väylällä, tarkoittaa siis viiden heittäjän ryhmiä. Käytännössä tämä tarkoittanee, että kierrokselle saa kevyesti sen kolme tuntia varata. Sään puolesta vaikuttaisi ihan hyvälle, huomiselle hieman lupaili vettä, mutta saas nähdä. Lämmintähän tuo ei enää ole, mutta kelihän on kaikille sama.
Valmistautumisviikko on ollut hieman vaisu. Maantaina armoton väsymys "liskojen" jäljiltä. Sama väsymys tiistaina, mutta pitihän sitä kierros käydä heittämässä (ja olipa tuolla sattumalta muutkin, kyllä, melkein kaikki). Eilen vielä Laitakallion yhdeksän väylää kävin kiertämässä ja ihan hyvät fiilikset jäi. Edelleen väsymys painoi. Putti kulki, draivitkin kohtalaisesti, lähäreissä parantamista. Luottokiekoksi valikoitui se, mitä pitikin testata, eli Discmanian S-TD2. Ko. kiekolla availin ehkä 4-5 väylää ja pari lähäriäkin heitin. Ja kiekkohan totteli mainiosta, paitsi viimeisellä väylällä. Päivä oli jo painunut mailleen ja hämärä laskeutunut. Kiekko tarttui 14-väylän avauksessa hieman käteen ja kippasi oikealle kadoten pimeyteen, prkl. Ei löytynyt limppua enään. Ruokatauolla äsken kävin Kärkkäisellä ja minimaaliseksi vähenneestä Discmania-valikoimasta löytyi kuin löytyikin yksi S-TD2, tosin kevyempänä kuin vanha. Kaveriksi lähti vielä S-MD1, kun en sitä hukattua "backuppia" ole Pyhännältä selvinnyt noutamaan. P-P2:a oli turha edes etsiä, eipä tainnut olla millään muovilla P2:a. Tiistaina siis hajotin luotto P-P2:n ja nyt pitäis yks 175g saada jostain tilalle (onhan näitä toki pari varastossa).
Fiilis kisaa ajatellen on siis sekava. Heitto tuntuisi kulkevan ihan kohtalaisesti, mutta fyysinen kestävyys on täysi kysymysmerkki. Mitä lie flunssaa, jota yrittää, mutta periksi ei anneta. Laajavuori on varmasti fyysisesti yksi rankimpia ratoja, joten jännä nähdä miten homma toimii. Kierrokset tulevat olemaan pitkiä, 100 heittäjää 20 väylällä, tarkoittaa siis viiden heittäjän ryhmiä. Käytännössä tämä tarkoittanee, että kierrokselle saa kevyesti sen kolme tuntia varata. Sään puolesta vaikuttaisi ihan hyvälle, huomiselle hieman lupaili vettä, mutta saas nähdä. Lämmintähän tuo ei enää ole, mutta kelihän on kaikille sama.
maanantai 23. syyskuuta 2013
Rajua touhua
Kova viikko ja ehkä vielä kovempi viikonloppu takana. Seuranmestaruuksiin saatiin äijien kans rakennettua yhdeksän uutta väylää Laitakalliolle, joitten lisäksi heitettiin vanhatkin yhdeksän. Väylien keskimitta ei päätä huimaa (n. 77 m), mutta metsässä heitettäessä haastetta riittää. Jos vire ei ole kohdallaan, niin paikkaukset on hankalia tehdä puitten takaa (ei mahdottomia). Uusilla väylillä birdejä koko kisassa tuli yhtä lukuunottamatta vain 10-väylällä. Kaitsu onnistui myös birdittämään väylän nro 17. Periaatteessa kaikki kuitenkin on mahdollista birdiettää. Olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta vaikka kosteutta maassa olikin, niin vesisateelta onneksi vältyttiin. Jos nyt kuitenkin kisaraportin muodossa turinoisin tänne taas pienimuotoisen romaanin.
Jo viikkoa aiemmin alkanut radan rakentaminen jatkui kisaa alustavalla viikolla yllättävänkin reippaasti. Suuret kiitokset kaikille osallistujille. Puuta pistettiin nurin, karsittiin, korijalkeja valettiin ja koreja pystyteltiin. Perjantaina oli kisaväylillä loppusiivouksen aika. Paikalla oli muutama talkoolainen ja saatiinpa harjoittelemaan tulleet pitkämatkalaiset heittoseuraksi. Hommahan meni sitten ihan heittelyksi, joskin ohimennen pahimmat oksaläjät siirrettiin väyliltä syrjään. Nyt kun rataa pääsi ensimmäisen kerran heittämään (vaikkakin yhdellä kiekolla), niin tuntuihan se hyvälle. Ratamerkinnät saatiin perjantaina paikoilleen ja homma bueno, seuraavan aamun kisaa valmistelemaan.
Lauantaina kellon piti herättää 7:50, mutta meikäpoika olikin ylhäällä jo 7:30. Aamupalaa nassuun, tulostaulujen ulos tulostimesta ja viime hetken varmistelut/valmistelut. Liikuntahallin pihassa olin juuri ennen sovittua aikaa ja muutkin tuli ajallaan. Pistin ukot laittamaan viimeiset huomiolaput ja sulkunauhat paikalleen ja lähdin itse noutamaan palkinnot ja tsekkaamaan Laitakallion puolelta että kaikki on kunnossa. Aika tasan ilmoittautumisen alettu 9:30 olin takaisin paikalla. Ilmoittautumisen vahvistus päättyi 9:45 ja vielä soiteltiin mattimyöhäsiä sängyn pohjilta mukaan. Kumma kun sitä ei voi ajallaan tulla, vaikka selkeät aikataulut on!! Kierroksen piti alkaa klo 10, mutta oltiin 20 min myöhässä, tuosta 5 min otan omaan piikkiini, muut menee mattimyöhäsille. Ryhmät jakoon ja heittohommiin, hyvällä fiiliksellä.
Itse aloitin kierroksen "vanhalta puolelta", olikohan 4-väylä?? :D Peruskolmosta muutaman väylän verran, vitosella "hukattu" birdie, kutosen pitkä birdiekin meinas upota. Seiskalla avaus pari metriä kiposta ja birdie, tulihan se. Kasilla OB:lle ja bogey, ysillä aidan yli pyörätielle, siis OB ja bogey. No +1:ssä Laitakallion puolelle, ei huono. Kympin avaus tarttui käteen ja karkasi oikealle, turha par. 11 ja 12 bogiin. Sitten vahvaa peruspelaamista, pitkät birdiet ei ihan uppoa, joten pareja. 18-väylällä tarraa md3 taas käteen ja kasetoidaan hieman, tuplat korttiin. Vanhalta puolelta vielä lopuille väylille par, joten lopputulos +5. Aikalailla sitä mitä odotinkin. Tosin Jukka ja Jarno veti ihan helmen kierroksen ja nollasi radan samoin tein. Vielä kun Juha-Matti +1ja kaitsu +3 pelasivat kierroksen paremmin, niin ei ollut asiaa kärkipooliin finaalikierrokselle. Varmasti viikon hommat painoivat, mutta sitä ei ole tarvetta jossitella, tiedostettu homma. Naisille ja junnuille palkinnot jakoon.
Puolen tunnin tauko välissä, kuivat vaatteet kotona päälle ja kiireesti takaisin urheilukentälle. Ryhmät olin jo ennen taukoa tehnyt valmiiksi ja miettinyt lähtöväylät. Onneksi joku meni ääneen sanomaan että lähdetään porrastetusti, olin sen jo unohtanut :) Kolmosväylältä liikenteeseen, pari kolmen ukon poolia lähti ensin. Oma avaus kohtalaisen hyvä, mitenhän siihen sais tuossa vielä sen puuttuvat 20m lisää. Kolmoselle par. Nelosella avaus 25m ja puuhun. Lähestyminen lyhyeksi ja bogia korttiin. Vitoselle täsmälleen samanlainen avaus kuin 1-kierroksella, tällä kertaa birdieputti sisään. Kutonen seiftisti pariin. Seiskalla kasettipesä sylttää, avaus PD:llä kippaa hieman vasemmalle ja feidin jälkeen pyörähtää aidan ali OB:lle. Vielä yksi putti huti ja tuplaa tauluun. Kasilla meinataan mennä taas aidan ali, puolen kiekon verran, huh, pitkä birdieputti sisään, huh. Ysin avaus puuhun ja muutenkin sähellystä, bogey. +2 tuloksella Laitakallioon, ei hyvä. Kympin avaus vähän oikealla, mutta birdie tauluun. 11 bogiin. 12 todella hankalana pusikoista tuplabogiin. Sitten taas, pitkiä birdieyrityksiä, mutta ei uppoa, kolmoista tauluun. 16-väylän avaus kippaa vasemmalla (PD!), mutta osuu onneksi mandon jälkeen puuhun. Lähäri menee hitusen pitkäksi ja putti suht. helposta 7 metristä ylärautaan, bogey. Laitakallioon vielä pari paria. Ykkösväylän avaus PD2:lla ei edelleenkään osu radan pintaan vaan menee nurmella. Onneksi kiekko pomppaan edes hiemaan, kääntyy pystyyn ja rollaa n. 6 metriin korista, birdieputtikin uppoaa. Kakkosväylän avaus aitaan ja vajaaksi, lähäri korin alle ja varma par. Siinä se, homma paketissa, lopputulos +4 ja koko kisa +9.
Tovin aikaa odotellaan kärkiryhmän saapumista paikalle. Aplodit raikaavat kun kärkiryhmä avaa ykkösväylää, raikui jo meidän kakkosryhmäläistenkin avatessa, hyvä meininki. Jarno on bogittanut Laitakallion kaksi viimeistä väylää ja Juha-Matti on noussut tasoihin bogittamalla vain toisen. Jäätävästi molemmat pistää ykköselle birdiet. Mestaruus ratkaistaan viimeisellä väylällä, nro 2. Tässä vaiheessa nousen itsekin koneelta katsomaan tilanteen. Juha-Matti avaa hyvin. Jarno ei varmistele, rystyannukka aidan yli ja liito loppuu kesken, kiekko tippuu aidan taakse OB:lle, toinen avaus samalla tavalla, siinä meni. Jukkakin kasetoi vielä viimeisen väylän ja tippuu meikäläisen kans tasoihin. Kaitsulla on ollut huono kierros, eikä Teemukaan pystynyt parantamaan, joten Jukan kans jaetaan kolmas sija.
Kisan jälkeen heilahdeltiin omaan tahtiin Kylpyläsaareen. Ruokaa, saunaa, juomaa, pokeria, äijäjuttuja, huutoa, puttikisaa, välillä toljotellaan lentopalloakin. Visiitti baariin ja kävelylenkki vesisateessa kotiin. Puolen päivän jälkeen siivoamaan mökki saaressa, ei edes paha siivo eikä hirveästi tavaraakan jätetty, hieno homma. Viime yönä oli pienimuotoiset lizardit, joten unet jäi vähän vähiin. Ensi yönä sitten vois jo nukkuakin. Pikkuhiljaa pitänee myös alkaa valmistautumaan Finnish Amateursiin, ai että ku pääsee ilman sen suurempia velvollisuuksia vaan heittämään.
Jo viikkoa aiemmin alkanut radan rakentaminen jatkui kisaa alustavalla viikolla yllättävänkin reippaasti. Suuret kiitokset kaikille osallistujille. Puuta pistettiin nurin, karsittiin, korijalkeja valettiin ja koreja pystyteltiin. Perjantaina oli kisaväylillä loppusiivouksen aika. Paikalla oli muutama talkoolainen ja saatiinpa harjoittelemaan tulleet pitkämatkalaiset heittoseuraksi. Hommahan meni sitten ihan heittelyksi, joskin ohimennen pahimmat oksaläjät siirrettiin väyliltä syrjään. Nyt kun rataa pääsi ensimmäisen kerran heittämään (vaikkakin yhdellä kiekolla), niin tuntuihan se hyvälle. Ratamerkinnät saatiin perjantaina paikoilleen ja homma bueno, seuraavan aamun kisaa valmistelemaan.
Lauantaina kellon piti herättää 7:50, mutta meikäpoika olikin ylhäällä jo 7:30. Aamupalaa nassuun, tulostaulujen ulos tulostimesta ja viime hetken varmistelut/valmistelut. Liikuntahallin pihassa olin juuri ennen sovittua aikaa ja muutkin tuli ajallaan. Pistin ukot laittamaan viimeiset huomiolaput ja sulkunauhat paikalleen ja lähdin itse noutamaan palkinnot ja tsekkaamaan Laitakallion puolelta että kaikki on kunnossa. Aika tasan ilmoittautumisen alettu 9:30 olin takaisin paikalla. Ilmoittautumisen vahvistus päättyi 9:45 ja vielä soiteltiin mattimyöhäsiä sängyn pohjilta mukaan. Kumma kun sitä ei voi ajallaan tulla, vaikka selkeät aikataulut on!! Kierroksen piti alkaa klo 10, mutta oltiin 20 min myöhässä, tuosta 5 min otan omaan piikkiini, muut menee mattimyöhäsille. Ryhmät jakoon ja heittohommiin, hyvällä fiiliksellä.
Itse aloitin kierroksen "vanhalta puolelta", olikohan 4-väylä?? :D Peruskolmosta muutaman väylän verran, vitosella "hukattu" birdie, kutosen pitkä birdiekin meinas upota. Seiskalla avaus pari metriä kiposta ja birdie, tulihan se. Kasilla OB:lle ja bogey, ysillä aidan yli pyörätielle, siis OB ja bogey. No +1:ssä Laitakallion puolelle, ei huono. Kympin avaus tarttui käteen ja karkasi oikealle, turha par. 11 ja 12 bogiin. Sitten vahvaa peruspelaamista, pitkät birdiet ei ihan uppoa, joten pareja. 18-väylällä tarraa md3 taas käteen ja kasetoidaan hieman, tuplat korttiin. Vanhalta puolelta vielä lopuille väylille par, joten lopputulos +5. Aikalailla sitä mitä odotinkin. Tosin Jukka ja Jarno veti ihan helmen kierroksen ja nollasi radan samoin tein. Vielä kun Juha-Matti +1ja kaitsu +3 pelasivat kierroksen paremmin, niin ei ollut asiaa kärkipooliin finaalikierrokselle. Varmasti viikon hommat painoivat, mutta sitä ei ole tarvetta jossitella, tiedostettu homma. Naisille ja junnuille palkinnot jakoon.
Puolen tunnin tauko välissä, kuivat vaatteet kotona päälle ja kiireesti takaisin urheilukentälle. Ryhmät olin jo ennen taukoa tehnyt valmiiksi ja miettinyt lähtöväylät. Onneksi joku meni ääneen sanomaan että lähdetään porrastetusti, olin sen jo unohtanut :) Kolmosväylältä liikenteeseen, pari kolmen ukon poolia lähti ensin. Oma avaus kohtalaisen hyvä, mitenhän siihen sais tuossa vielä sen puuttuvat 20m lisää. Kolmoselle par. Nelosella avaus 25m ja puuhun. Lähestyminen lyhyeksi ja bogia korttiin. Vitoselle täsmälleen samanlainen avaus kuin 1-kierroksella, tällä kertaa birdieputti sisään. Kutonen seiftisti pariin. Seiskalla kasettipesä sylttää, avaus PD:llä kippaa hieman vasemmalle ja feidin jälkeen pyörähtää aidan ali OB:lle. Vielä yksi putti huti ja tuplaa tauluun. Kasilla meinataan mennä taas aidan ali, puolen kiekon verran, huh, pitkä birdieputti sisään, huh. Ysin avaus puuhun ja muutenkin sähellystä, bogey. +2 tuloksella Laitakallioon, ei hyvä. Kympin avaus vähän oikealla, mutta birdie tauluun. 11 bogiin. 12 todella hankalana pusikoista tuplabogiin. Sitten taas, pitkiä birdieyrityksiä, mutta ei uppoa, kolmoista tauluun. 16-väylän avaus kippaa vasemmalla (PD!), mutta osuu onneksi mandon jälkeen puuhun. Lähäri menee hitusen pitkäksi ja putti suht. helposta 7 metristä ylärautaan, bogey. Laitakallioon vielä pari paria. Ykkösväylän avaus PD2:lla ei edelleenkään osu radan pintaan vaan menee nurmella. Onneksi kiekko pomppaan edes hiemaan, kääntyy pystyyn ja rollaa n. 6 metriin korista, birdieputtikin uppoaa. Kakkosväylän avaus aitaan ja vajaaksi, lähäri korin alle ja varma par. Siinä se, homma paketissa, lopputulos +4 ja koko kisa +9.
Tovin aikaa odotellaan kärkiryhmän saapumista paikalle. Aplodit raikaavat kun kärkiryhmä avaa ykkösväylää, raikui jo meidän kakkosryhmäläistenkin avatessa, hyvä meininki. Jarno on bogittanut Laitakallion kaksi viimeistä väylää ja Juha-Matti on noussut tasoihin bogittamalla vain toisen. Jäätävästi molemmat pistää ykköselle birdiet. Mestaruus ratkaistaan viimeisellä väylällä, nro 2. Tässä vaiheessa nousen itsekin koneelta katsomaan tilanteen. Juha-Matti avaa hyvin. Jarno ei varmistele, rystyannukka aidan yli ja liito loppuu kesken, kiekko tippuu aidan taakse OB:lle, toinen avaus samalla tavalla, siinä meni. Jukkakin kasetoi vielä viimeisen väylän ja tippuu meikäläisen kans tasoihin. Kaitsulla on ollut huono kierros, eikä Teemukaan pystynyt parantamaan, joten Jukan kans jaetaan kolmas sija.
Kisan jälkeen heilahdeltiin omaan tahtiin Kylpyläsaareen. Ruokaa, saunaa, juomaa, pokeria, äijäjuttuja, huutoa, puttikisaa, välillä toljotellaan lentopalloakin. Visiitti baariin ja kävelylenkki vesisateessa kotiin. Puolen päivän jälkeen siivoamaan mökki saaressa, ei edes paha siivo eikä hirveästi tavaraakan jätetty, hieno homma. Viime yönä oli pienimuotoiset lizardit, joten unet jäi vähän vähiin. Ensi yönä sitten vois jo nukkuakin. Pikkuhiljaa pitänee myös alkaa valmistautumaan Finnish Amateursiin, ai että ku pääsee ilman sen suurempia velvollisuuksia vaan heittämään.
tiistai 10. syyskuuta 2013
Vihulaiset
Reilun vuoden frisbeegolfia (ja urheilua pitkästä aikaan yleensäkään) harrastaneena alkaa pikkuhiljaa taas onnistumaan oman kehonsa tulkitseminen ja mahdollisten ongelmien aiheuttajat. Ajoittain vain ongelmat eivät aiheudu pelkästään kehosta, vaan jostakin ulkoisesta tekijästä, joka loppukädessään vaikuttaa fyysisti tai psyykkisesti heittämiseen. Näistäpä omia mietteitä alla.
Alkoholi
Tämä on varmasti aika henkilökohtaista, miten vaikuttaa. Omalta osalta yksi pahimmista tulostason madaltajista. Vaikuttaa vielä pari päivää nauttimisen jälkeenkin. Pari saunakaljaa voi silloin tällöin ottaa, mutta isommilla määrillä kyllä hajoaa peli aika helposti tätä myötä. Itse en suosi juomaheittelyä, vaikka sitä pariin kertaan on tullut harrastettua. Tästä toipuminen on onneksi nopeaa, kolmessa päivässä taas normi tahti.Unenpuute
Pitkällä tähtäimellä pahin vaikuttaja. 5-6 tunnin jatkuvat yöunet syövät heitosta terän uskomattoman tehokkaasti. Haapavesi Openin alla tuo 5-6 tuntia oli aika normaali unirytmi (reilun viikon ajan), muutama yö mentiin kolmella tunnilla. Se näkyi Openissa ja vielä viikkoja Openin jälkeenkin. Luultavasti homma olisi korjaantunut nopeammin, jos olisi pystynyt välittömästi normalisoimaan unirytmin esim. seitsemään tuntiin. Kovakuntoisemmille kavereille unenpyyte ei varmasti ole niin suuri ongelma, mutta itseni kaltainen rapakuntoinen äijä tarvitsee täydet yöunet, jotta keho pääsee toipumaan riittävästi. Tästä päästäänkin seuraavaan ongelmaan.Aktiivinen seuratoimintaan osallistuminen
Seuratoiminnassa aktiivina toimiminen syö vapaa-ajan, asettaa paineita seuran suunnalta, mutta myös kotioloista, voi vaikuttaa jopa työntekoon. Tämä johtaa pahimmillaan ylikuormittumiseen ja sitä myötä tunteja aletaan vuorokauteen kaivamaan jostakin muualta, yleensä uniajalta. Seuratoiminnassa aktiivina oleminen myös vaatii aivan muuta kuin "perusharrastaminen". Itselleen asettaa tietynlaisia vaatimuksia sen suhteen, mihin kaikkeen pitää seuran toiminnassa pystyä. Viikkokisoista ja muusta seuran toiminnasta pois oleminen on hankalaa, ajoittain jopa mahdotonta. Ajoittain tämä saattaa kohdistua paineina heittämiseen. Kun viikolla touhuat 2-3 päivää seurahommissa kaikkea muuta kuin heittämistä, niin heittämään lähteminen ei välttämättä ole ensimmäisenä mielessä "vapaa-aikana". Tai vaikka olisi, niin usein mieluummin jättää väliin omaan jaksamisen kannalta.Sairastelu ja loukkaantumiset
Sairastelut syövät aina tehoja. Yleensä sairastelusta kuitenki tokenee suhteellisen nopeasti, viikon päästä tervehtymisestä on jo heittäminenkin täysin kunnossa. Loukkaantumiset ovat sitte asia erikseen. Vaikka "lääkäriltä" saisikin terveen paperit, saattaa loukkaantumisen aiheuttamat fyysiset muutokset muuttaa koordinaatistoa ja "selkäydinmuistia" sen verran että tokeneminen ottaa jopa viikkoja. Omalta osalta pahemmilta loukkaantumisilta ja sairastumisilta on onneksi vältytty. Ehkä sitkeimpänä oli kevään ja alkukesän selkäongelmat. Ne kuitenkin loppuivat kun vaihdoin valjailla kuskatun Voodoo Karman uudenkarheaan Grip EQ:n A-series Tour Bagiin, joten kyllä, ergonomialla on vaikutusta.maanantai 2. syyskuuta 2013
Kauden päätavoite muuttui
Vaikka kauden päätavoite alunperin oli Kärkkäinen Openiin osallistuminen ja viimeisen sijan välttäminen, niin homma muuttui elokuussa totisemmaksi. Jy-Li puski listoille epävirallisen amatöörien SM-kisan, Finnish Amateursin Laajavuoressa, johon piti toki heti ilmoittautua. MA3-luokka kun on itselle varsin sopiva. Ilmoittautuneiden kilpakumppaneiden tasoa tarkastellessa voisi 40 heittäjän joukosta asettaa tavoitteeksi sijoittumisen 30 parhaan joukkoon. Tuloskunto ei tällä hetkellä ole ollut mikään paras mahdollinen, mutta saa nähdä mihin sitä pystytään parin viikon päästä. Viikkokisarumba Haapavedellä päättyy paria viikkoa ennen ja viikkoa aiemmin pelataan vielä seuranmestaruudesta, joten sinällään tässä ei ehdi lepuuttelemaan. Vielä kun pitäisi uutta rataakin talkoilla pystyyn ja kotonakin remonttihommaa jonkin verran vielä on, niin valmistautuminen on luokkaa autoilu :)
Tuota uutta rataa on Haapavedellä puuhattu koko kesä vähemmän tai enemmän. Olen puolenkymmentä ratasuunnitelmaa piirtänyt ja useampaan otteeseen ollaan maastossakin käyty ratatoimikunnan kanssa pyörimässä. Yksi jo raivausluvankin saanut rataratkaisu jouduttiin hylkäämään jo aiemmin, kun kaupunki yhtäkkiä hoksasikin aloittavansa alueella pohjatyöt teollisuusalueen laajennukselle. Viime viikonloppuna päästiin kuitenkin vihdoin työn touhuun. Odotusarvo talkooporukan suhteen oli kova, olihan ilmoittautuneitakin naamakirjassa jopa kuusi. Perjantain ensimmäinen puolituntinen meni yksin samoillessa kalliota ja merkkaillessa kaadettavia puita. Jarno ja Roope liittyivät sen jälkeen seuraan ja Jukkakin tunteroisen jälkeen. Moottorisahoja laulatettiin sen minkä jaksettiin. Lauantai ei ollut sen kummempi, Jukka ja Niko M. olivat paikalle vaivautuneet. Taas laulatettiin sahoja ja kirottiin harrastajien aktiivisuutta asian suhteen. Eipähän päässyt kylmä tuleen. Vähilläkin resursseilla saatiin ihmeen paljon aikaan. Kaikilta 11 väylältä on nyt puut kaadettu. Kolmelta väylältä ne on jopa karsittu ja kuljetettu pois väylältä. Pienen pähkäilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen että paria väylää lukuunottamatta kaikille tarvitaan koriin kalliojalka, joten näistä piti vielä tarjouspyyntöä lähettää eteenpäin. Jahka raivaukset saadaan loppuun, korit pystyyn ja alustavat rataopasteet kiinniteltyä, niin varmasti siinä syksyn ja talven heittää. Alkukeväästä olisikin tarkoitus saada keinonurmiset tiialustat ja väylä-/rataopasteet asennukseen mahdollisimman pian.
Syyskuun viikonloput onkin nyt täyteen buukattu. Onneksi frisbeekausi on kisojen osalta suurimmilta osin paketissa kuun päätyttyä, joten voi keskittyä muihinkin asioihin. Toki tuota ratahommaa pitää vielä jatkaa, mutta onhan tässä pitkä talvi aikaa ;)
Tuota uutta rataa on Haapavedellä puuhattu koko kesä vähemmän tai enemmän. Olen puolenkymmentä ratasuunnitelmaa piirtänyt ja useampaan otteeseen ollaan maastossakin käyty ratatoimikunnan kanssa pyörimässä. Yksi jo raivausluvankin saanut rataratkaisu jouduttiin hylkäämään jo aiemmin, kun kaupunki yhtäkkiä hoksasikin aloittavansa alueella pohjatyöt teollisuusalueen laajennukselle. Viime viikonloppuna päästiin kuitenkin vihdoin työn touhuun. Odotusarvo talkooporukan suhteen oli kova, olihan ilmoittautuneitakin naamakirjassa jopa kuusi. Perjantain ensimmäinen puolituntinen meni yksin samoillessa kalliota ja merkkaillessa kaadettavia puita. Jarno ja Roope liittyivät sen jälkeen seuraan ja Jukkakin tunteroisen jälkeen. Moottorisahoja laulatettiin sen minkä jaksettiin. Lauantai ei ollut sen kummempi, Jukka ja Niko M. olivat paikalle vaivautuneet. Taas laulatettiin sahoja ja kirottiin harrastajien aktiivisuutta asian suhteen. Eipähän päässyt kylmä tuleen. Vähilläkin resursseilla saatiin ihmeen paljon aikaan. Kaikilta 11 väylältä on nyt puut kaadettu. Kolmelta väylältä ne on jopa karsittu ja kuljetettu pois väylältä. Pienen pähkäilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen että paria väylää lukuunottamatta kaikille tarvitaan koriin kalliojalka, joten näistä piti vielä tarjouspyyntöä lähettää eteenpäin. Jahka raivaukset saadaan loppuun, korit pystyyn ja alustavat rataopasteet kiinniteltyä, niin varmasti siinä syksyn ja talven heittää. Alkukeväästä olisikin tarkoitus saada keinonurmiset tiialustat ja väylä-/rataopasteet asennukseen mahdollisimman pian.
Syyskuun viikonloput onkin nyt täyteen buukattu. Onneksi frisbeekausi on kisojen osalta suurimmilta osin paketissa kuun päätyttyä, joten voi keskittyä muihinkin asioihin. Toki tuota ratahommaa pitää vielä jatkaa, mutta onhan tässä pitkä talvi aikaa ;)
lauantai 17. elokuuta 2013
Pyhännän keikka
Vaimo reissussa, tyttö mökkeilemässä mummon kans, mitäs siinä voi tehdä? Bägi selkään ja baanalle. Haapavedellä oli yu-kentällä jalkapalloilevia junnuja liian kanssa, joten Foreca auki ja ennusteita tsekkaamaan. Tuulta joka paikassa yhtä paljon, sateen todennäköisyys Ylivieskassa kaksinkertainen Pyhäntään verrattuna, joten tie vei Pyhännälle.
Perinteisellä setillä liikenteeseen, Autionranta DGP:llä lämmittelyt. Pari lämmittelydraivia ykkösväylälle ja varsinainen heitto ihan kohtalainen, birdieputti yläpeltiin ja par korttiin. Radan lyhimmällä väylällä, eli kolmosella käpelsin sitten urakalla ja kirjasin bogien. Birdietä oli muutenkin tyrkyllä, mutta ei uponnut ennen kuin 6-väylällä, jossa avaus jo rämisi alarautaan. Vois pikkuhiljaa se holariki upota :/ Kasiväylälle vielä iisi birkku. Ysin avaus jäi hieman käteen ja MD1 painui järveen. 9m putti ketjuja hipoen ohi ja bogia korttiin. Kierros 0.
Toisella kierroksella lähdettiin hakemaan negaa. Ykkösen avaus reisille, mutta lähäri varma ja par. Kakkosen avaus ihan ok, mutta turhan kaukana, par. Kolmosen avaus hyvä, mutta 7m putti OHI!! par. Nelosen avaus puolessa välissä puuhun ja kimpos melkeen pururadalle. Jotenkin arvioin pituuden aivan päin peetä ja lähäri vajaaksi, vielä 8m putti ylärautaan ja bogi korttiin. Vitoselta par. Kutosen avaus koivuun ja väkinäinen par. Seiskalta sitten jo 6m putilla birdie. Kasin 8m putti yläpeltiin ja par. Ysillä meni varmisteluksi ja avaus jäi turhan kauas, 12m putti yläpeltiin ja par siitäki. Kierros 0.
Hieman ristiriitaiset tunnelmat oli Pyhäntä DGP:lle ajellessa, ehkä kuitenkin enemmän positiiviset, olihan tuossa saanut aikaan useita hienoja heittoja. PDGP:llä hyppäsin parkkiksella ulos ja - tuuli, ihan kunnolla. Eipä mitään PD2:lla lämmittelyheitto ja kyllä tähän heitetään :) Avaus PD2:lla kämmennellä otti vielä ennen koria nostetta ja tipahti pururadalle asti, pitkähkö ylämäki putti ei uponnut joten par. Kakkosella PD2 lähti hienosti sitä ainoaa aukkoa kohti, muttei jaksanut tarpeeksi pitkälle. Aukolle kuitenkin jäätiin ja paria korttiin. Kolmoselta taas fiiliksen nostatusta MD3 pillisuorana korin alle jalkaa vasten ja birdietä korttiin. Nelosen avasin rystyannukalla TD2:lla, joka lähti hieman kippaamaan yli, odotin rolleria, mutta kippasi "ojanreunasta" vasemmalle. Ihan ok lähäri vielä siihen, mutta 6m putti yläpeltiin, thoh, bogi. Vitosen avaus n. 30 m koivusta kimmokkeella oikealle metsään, ok lähäri ja toinenki, puttiki sisään, bogi. Kutoselta OK avaus, mutta jäi hankalaan paikkaan puskien ja parin koivun taakse. Varovainen kakkosdraivi 5m päähän puuhun. Seuraavalla jo mäen alle. Lähäri vähän korista ohi ja 7m putti ketjuista ulos, flättinä maahan josta nousi vielä ylös ja rollas 10m mäen alas. Lähäri korille ja limppu koriin. Triplabogi! Korilla pöljyillessä bongasin Joonan ykkösellä avaamassa. Pöljyilystä sisuuntuneen tahi rentoutuneena seiskan avaus hysseflippinä TD2:lla hitusen korista ohi. Väylän ollessa 116m, heiton pituus oli n. 120m, mikä kyllä taas mieltä lämmitti. Tästä luonnollisesti birdie. Kasin avaus annukkana TD2:lla kippasi turhan aikasin, osui vaijereihin, mutta painoi puskan läpi portaitten yläpäähän, jea tuuriaki välillä, par. Ysin avaus n. 20m pitkäksi, hirveästä puskasta löytyi yläreunasta yksi aukko ja siitä limppu korin alle, par. Kierros +3.
Toisella kierroksella alkoi tihkuttaa enemmän, mutta kuka nyt kesken jättäisi. Tuulikin oli yltynyt ja vaikutti juurikin ykkösellä. Taas oli paikallisia "yleisönä", joten PD2 kämmenellä varmasti metrin päähän korista, olipa taas hieno :) birdietä tauluun. Kakkosen avaus lähti paremmin kuin edelliskierroksella, mutta ei jaksanut aukon mättäiden yli, käytännössä sama paikka kuin aiemminkin. Lähäri korille ja limppu sisään, par. Kolmosella MD3 jäi käteen ja oikealle puskaan. Siitä lähäri koivun roikkuviin oksiin ja vasemmalle rajusti vajaaksi. Toinen lähäri korille ja bogi korttiin. Nelosen hyzerflippi avaus TD2:lla onnistui täällä kertaa lähes täydellisesti, sen sijaan 7m putti oli masentava ylärauta ja par. Vitosen avaus osui mihin pitikin, 15m putti yläpeltiin, par. Kutosen avaus lähti vähän turhan vasemmalle, mutta ohitti mandon oikealta puolelta ja jäin ihan hyvään paikkaan. Kakkosdraivi mäenlaskurinteen vasemmalle puolen alareunaan, lähäri korille ja helppo par. Seiskan hyzerflippi otti liikaa tuulta, käänsi liian aikaisin ja tippui metsään. Lähäri PD:llä 4m korista ja helppo par. Kasin avaus annukkana vielä huonompi kuin edellinen, tämäkin vaijereihin ja siitä puskien LÄPI mäen päälle, taas tuuria :D, par. Ysin avaus hieman vajaaksi, 10m putti TAAS ylärautaan ja par. Kierros 0, joka myös henkilökohtainen paras ko. radalle.
Kaikkinensa jäi hyvä fiilis. Heittämisessä oli taas sitä alkuaikojen innostusta ja varsinkin nuo TD2:lla onnistuneet annukat ja hysseflipit nostatti mielialaa. Ylärautoja kolisuttelin kovaa ja se hieman "masensi", onneksi nuo ei ollut mitään pelastuspareja, vaan birdiputteja, joten sinällään ei paha. Kämmentä heitin todella vähän, ehkä neljä heittoa. Jalka ei vaivannut onneksi ollenkaan. Pyhännältä lähtiessä lohkesi hammas itsekseen, käytännössä jäljelle jäi vain ulkoreuna, joten maanantaina lekurille. Onneksi tuo hammas on jo pariin otteeseen aiemmin lohennut ja toklattu, joten mitään suurempia "tunteita" se ei nostata, hermot siiton mennynnä muttei sitä viiti paljaaksikaan jättää. Huomenna sitten viikkokisat, maanantaina hammaslekuri ja siitä kohti Kalajokea. Ai niin, syyskuussa olis Jyväskylässä Finnish Amateurs, joten sinne sitten.
Toisella kierroksella lähdettiin hakemaan negaa. Ykkösen avaus reisille, mutta lähäri varma ja par. Kakkosen avaus ihan ok, mutta turhan kaukana, par. Kolmosen avaus hyvä, mutta 7m putti OHI!! par. Nelosen avaus puolessa välissä puuhun ja kimpos melkeen pururadalle. Jotenkin arvioin pituuden aivan päin peetä ja lähäri vajaaksi, vielä 8m putti ylärautaan ja bogi korttiin. Vitoselta par. Kutosen avaus koivuun ja väkinäinen par. Seiskalta sitten jo 6m putilla birdie. Kasin 8m putti yläpeltiin ja par. Ysillä meni varmisteluksi ja avaus jäi turhan kauas, 12m putti yläpeltiin ja par siitäki. Kierros 0.
Hieman ristiriitaiset tunnelmat oli Pyhäntä DGP:lle ajellessa, ehkä kuitenkin enemmän positiiviset, olihan tuossa saanut aikaan useita hienoja heittoja. PDGP:llä hyppäsin parkkiksella ulos ja - tuuli, ihan kunnolla. Eipä mitään PD2:lla lämmittelyheitto ja kyllä tähän heitetään :) Avaus PD2:lla kämmennellä otti vielä ennen koria nostetta ja tipahti pururadalle asti, pitkähkö ylämäki putti ei uponnut joten par. Kakkosella PD2 lähti hienosti sitä ainoaa aukkoa kohti, muttei jaksanut tarpeeksi pitkälle. Aukolle kuitenkin jäätiin ja paria korttiin. Kolmoselta taas fiiliksen nostatusta MD3 pillisuorana korin alle jalkaa vasten ja birdietä korttiin. Nelosen avasin rystyannukalla TD2:lla, joka lähti hieman kippaamaan yli, odotin rolleria, mutta kippasi "ojanreunasta" vasemmalle. Ihan ok lähäri vielä siihen, mutta 6m putti yläpeltiin, thoh, bogi. Vitosen avaus n. 30 m koivusta kimmokkeella oikealle metsään, ok lähäri ja toinenki, puttiki sisään, bogi. Kutoselta OK avaus, mutta jäi hankalaan paikkaan puskien ja parin koivun taakse. Varovainen kakkosdraivi 5m päähän puuhun. Seuraavalla jo mäen alle. Lähäri vähän korista ohi ja 7m putti ketjuista ulos, flättinä maahan josta nousi vielä ylös ja rollas 10m mäen alas. Lähäri korille ja limppu koriin. Triplabogi! Korilla pöljyillessä bongasin Joonan ykkösellä avaamassa. Pöljyilystä sisuuntuneen tahi rentoutuneena seiskan avaus hysseflippinä TD2:lla hitusen korista ohi. Väylän ollessa 116m, heiton pituus oli n. 120m, mikä kyllä taas mieltä lämmitti. Tästä luonnollisesti birdie. Kasin avaus annukkana TD2:lla kippasi turhan aikasin, osui vaijereihin, mutta painoi puskan läpi portaitten yläpäähän, jea tuuriaki välillä, par. Ysin avaus n. 20m pitkäksi, hirveästä puskasta löytyi yläreunasta yksi aukko ja siitä limppu korin alle, par. Kierros +3.
Toisella kierroksella alkoi tihkuttaa enemmän, mutta kuka nyt kesken jättäisi. Tuulikin oli yltynyt ja vaikutti juurikin ykkösellä. Taas oli paikallisia "yleisönä", joten PD2 kämmenellä varmasti metrin päähän korista, olipa taas hieno :) birdietä tauluun. Kakkosen avaus lähti paremmin kuin edelliskierroksella, mutta ei jaksanut aukon mättäiden yli, käytännössä sama paikka kuin aiemminkin. Lähäri korille ja limppu sisään, par. Kolmosella MD3 jäi käteen ja oikealle puskaan. Siitä lähäri koivun roikkuviin oksiin ja vasemmalle rajusti vajaaksi. Toinen lähäri korille ja bogi korttiin. Nelosen hyzerflippi avaus TD2:lla onnistui täällä kertaa lähes täydellisesti, sen sijaan 7m putti oli masentava ylärauta ja par. Vitosen avaus osui mihin pitikin, 15m putti yläpeltiin, par. Kutosen avaus lähti vähän turhan vasemmalle, mutta ohitti mandon oikealta puolelta ja jäin ihan hyvään paikkaan. Kakkosdraivi mäenlaskurinteen vasemmalle puolen alareunaan, lähäri korille ja helppo par. Seiskan hyzerflippi otti liikaa tuulta, käänsi liian aikaisin ja tippui metsään. Lähäri PD:llä 4m korista ja helppo par. Kasin avaus annukkana vielä huonompi kuin edellinen, tämäkin vaijereihin ja siitä puskien LÄPI mäen päälle, taas tuuria :D, par. Ysin avaus hieman vajaaksi, 10m putti TAAS ylärautaan ja par. Kierros 0, joka myös henkilökohtainen paras ko. radalle.
Kaikkinensa jäi hyvä fiilis. Heittämisessä oli taas sitä alkuaikojen innostusta ja varsinkin nuo TD2:lla onnistuneet annukat ja hysseflipit nostatti mielialaa. Ylärautoja kolisuttelin kovaa ja se hieman "masensi", onneksi nuo ei ollut mitään pelastuspareja, vaan birdiputteja, joten sinällään ei paha. Kämmentä heitin todella vähän, ehkä neljä heittoa. Jalka ei vaivannut onneksi ollenkaan. Pyhännältä lähtiessä lohkesi hammas itsekseen, käytännössä jäljelle jäi vain ulkoreuna, joten maanantaina lekurille. Onneksi tuo hammas on jo pariin otteeseen aiemmin lohennut ja toklattu, joten mitään suurempia "tunteita" se ei nostata, hermot siiton mennynnä muttei sitä viiti paljaaksikaan jättää. Huomenna sitten viikkokisat, maanantaina hammaslekuri ja siitä kohti Kalajokea. Ai niin, syyskuussa olis Jyväskylässä Finnish Amateurs, joten sinne sitten.
tiistai 13. elokuuta 2013
Valoa siellä jossakin
Perjantaina suunnattiin Vesan ja Jukan kans Ylivieskaan töitten jälkeen. Kierros alkoi hieman nihkeästi ja etuysille pelasin kolme bogia ja yhden tuplabogin. Pari birdieputtia kuihtui rautoihin ja OB:llakin vierailtiin. Ysiväylällä kuitenkin alkoi jo hieman näkyä valoa tunnelin päästä ja onnistuin pelaamaan parin.
Takaysillä peli alkoi luistaa lähestulkoon entiseen malliin. 11-väylälle harmittava bogi ja 12 vähän lipsahti vain pariksi. Sitten olikin vahvaa parin peluuta. 16-väylällä oltiin tasatilanteessa +6, avasin riskillä blizu-DD2:lla tuuleen ja kiekkohan tössähti jälkimmäiseen saareen. Neljän metrin putti sisään ja maukas birdie. Jukka pisti avauksen OB:lle ja Vesalla tais lipsahtaa putti huti, joten väylä bogiksi. Peli oli lähes "selvä". 18-väylän avausta piti vähän jännittää, mutta niin se vain kiekko löysin tiensä mandoportista läpi. Lähäri lipsahti vasemmalle ja birdieputti kuudesta metristä ohi. Par-putti piti sitten jo upottaa kuudesta metristä.
Vaikka etuysi olikin todella pahaa hakemista, niin takaysin hyvä tatsi miellytti. Pitkästä aikaa heittämisessä oli mielekkyyttä ja tuntui että homma toimi kuten pitääkin.
Sunnuntaina jatkui sama meno viikkokisoissa. Pieni tihku yritti häiriköidä tekemistä, mutta tulostaso oli hyvä. Ensimmäisellä kierroksella pelasin Vesan ja Jarnon kans samassa ryhmässä ja jälki oli tylyä, joka ukko kierroksen jälkeen tuloksessa -1. Vesalle bogeyfree kierros ja otettiinpa kasiväylältä star-frameki. Kolme seuraavakin tuloksissa +1, +2 ja +3. Kierroksen jälkeen huomasin, että jalka ei juurikaan vaivannut kierroksen aikana.
Toiselle kierrokselle Matti (+1) otettiin kärkipooliin ja meno jatkui lähestulkoon samana. Sade yltyi välillä ja se hieman näkyi tuloksissakin. Matin kierros lipsui +5:een ja sijoitus viides. Janne pelasi kakkosryhmästä kierroksen -1 ja nousi neljänneksi (+2). Vesan kierros lipsui +2:een ja sijoitus kolmas (+1). Jarnon kierros +1 ja toiseksi (0). Itse onnistuin nollaamaan kierroksen ja sitä myöten maukas voitto (-1) tuloksella. Kyllä maistui. Tasurikisassa Janne ja Tomi ratkoivat kisan CTP:llä, jonka Janne vei parin metrin turvin. Jalka hieman vaivaili toisen kierroksen alussa, mutta ei häiritsevästi. Johtuneeko tuosta, että heittäminen olikin rentoa.
Tämän viikon pelailut jäänee aika vähiin, tai no saas nähä... Eilen palaveerattiin DGCH:n kokous ja ukot yritti houkutella heittämään, ei jaksanut/pystynyt/vihtinyt. Tänään saattais ehtiä kierroksen käymään, mutta en tiedä viitsiiko, jalka meinaa hieman juilia taasen, ja kun... Huomenna sitten aamusta viiden aikaan junalle ja nokka kohti Pasilaa. Puoleltapäivin Pasilassa ja lounaan kautta palaveriin. Iltapäivästä 15-16 välillä paikallisjunalla Helsingin keskustaan ja hotellille. Vielä on arvonnassa viitsinkö ottaa fribabägin mukaan. Alustava tieto kun on, että häslingin radat on järjettömän tukkoisia. Tietysti jos sitä haukkais hotellille pääsyn jälkeen evään ja alkais sitte zoomaileen mihin lähtis, saattais saada hyödynnettyä sen vähemmän ruuhkaisen illan esim. Talissa. Torstaina sitten aamusta kohti Espoon Meripuistoa ja päivä palaveria, yms... mukavaa. Iltapäivällä taasen keskustaan ja tod.näk. evästelyä jossakin. Kuuden jälestä pompitaan junaan ja kohti lakeuksia. Puolen yön aikaan kotona ja aamulla pirteänä töihin. Onneksi sitten alkaakin loma ja veikkaan, että saatan joutua frisbeetä silloin heittämään ;)
Takaysillä peli alkoi luistaa lähestulkoon entiseen malliin. 11-väylälle harmittava bogi ja 12 vähän lipsahti vain pariksi. Sitten olikin vahvaa parin peluuta. 16-väylällä oltiin tasatilanteessa +6, avasin riskillä blizu-DD2:lla tuuleen ja kiekkohan tössähti jälkimmäiseen saareen. Neljän metrin putti sisään ja maukas birdie. Jukka pisti avauksen OB:lle ja Vesalla tais lipsahtaa putti huti, joten väylä bogiksi. Peli oli lähes "selvä". 18-väylän avausta piti vähän jännittää, mutta niin se vain kiekko löysin tiensä mandoportista läpi. Lähäri lipsahti vasemmalle ja birdieputti kuudesta metristä ohi. Par-putti piti sitten jo upottaa kuudesta metristä.
Vaikka etuysi olikin todella pahaa hakemista, niin takaysin hyvä tatsi miellytti. Pitkästä aikaa heittämisessä oli mielekkyyttä ja tuntui että homma toimi kuten pitääkin.
Sunnuntaina jatkui sama meno viikkokisoissa. Pieni tihku yritti häiriköidä tekemistä, mutta tulostaso oli hyvä. Ensimmäisellä kierroksella pelasin Vesan ja Jarnon kans samassa ryhmässä ja jälki oli tylyä, joka ukko kierroksen jälkeen tuloksessa -1. Vesalle bogeyfree kierros ja otettiinpa kasiväylältä star-frameki. Kolme seuraavakin tuloksissa +1, +2 ja +3. Kierroksen jälkeen huomasin, että jalka ei juurikaan vaivannut kierroksen aikana.
Toiselle kierrokselle Matti (+1) otettiin kärkipooliin ja meno jatkui lähestulkoon samana. Sade yltyi välillä ja se hieman näkyi tuloksissakin. Matin kierros lipsui +5:een ja sijoitus viides. Janne pelasi kakkosryhmästä kierroksen -1 ja nousi neljänneksi (+2). Vesan kierros lipsui +2:een ja sijoitus kolmas (+1). Jarnon kierros +1 ja toiseksi (0). Itse onnistuin nollaamaan kierroksen ja sitä myöten maukas voitto (-1) tuloksella. Kyllä maistui. Tasurikisassa Janne ja Tomi ratkoivat kisan CTP:llä, jonka Janne vei parin metrin turvin. Jalka hieman vaivaili toisen kierroksen alussa, mutta ei häiritsevästi. Johtuneeko tuosta, että heittäminen olikin rentoa.
Tämän viikon pelailut jäänee aika vähiin, tai no saas nähä... Eilen palaveerattiin DGCH:n kokous ja ukot yritti houkutella heittämään, ei jaksanut/pystynyt/vihtinyt. Tänään saattais ehtiä kierroksen käymään, mutta en tiedä viitsiiko, jalka meinaa hieman juilia taasen, ja kun... Huomenna sitten aamusta viiden aikaan junalle ja nokka kohti Pasilaa. Puoleltapäivin Pasilassa ja lounaan kautta palaveriin. Iltapäivästä 15-16 välillä paikallisjunalla Helsingin keskustaan ja hotellille. Vielä on arvonnassa viitsinkö ottaa fribabägin mukaan. Alustava tieto kun on, että häslingin radat on järjettömän tukkoisia. Tietysti jos sitä haukkais hotellille pääsyn jälkeen evään ja alkais sitte zoomaileen mihin lähtis, saattais saada hyödynnettyä sen vähemmän ruuhkaisen illan esim. Talissa. Torstaina sitten aamusta kohti Espoon Meripuistoa ja päivä palaveria, yms... mukavaa. Iltapäivällä taasen keskustaan ja tod.näk. evästelyä jossakin. Kuuden jälestä pompitaan junaan ja kohti lakeuksia. Puolen yön aikaan kotona ja aamulla pirteänä töihin. Onneksi sitten alkaakin loma ja veikkaan, että saatan joutua frisbeetä silloin heittämään ;)
torstai 8. elokuuta 2013
Uutta vermettä
Sunnuntain viikkokisoissa tuli sitten eteen ensimmäinen "ongelma", tuloskansio ei mahtunut bägiin oikein mitenkään päin. Tuo nyt ei kuitenkii hirveän häiritsevä ongelma ole, kansio tulee kyllä mukana muutenkin. Siinäpä ne tuo bägin ainoat ongelmat, muilta osin bägi on ollu loistava, mahtava, uskomaton. Ja miten kevyen tuntoinen se on karmaan verrattuna. Pakko suositella jokaiselle
Kenkäosastolle sain myös kauan kaivattua uudistusta, kun Erätukusta mukaan lähti 59 euron MTR Path kalvokengät. Pari sadekierrostakin kiertäneenä nuo vaikuttaa oikeinkin hintansa väärtiltä kamppeelta. Saa nyt nähdä milloin alkaa kiertoliike tehdä tehtävänsä.
Ja mitä heittämiseen tulee. Sunnuntain viikkokisa oli aivan karseaa kuraa. Sössin TD:n hommat, ottamalla mukaan liian vähän tuloskortteja ja kirjoitusalustoja, eli myöhästyttiin n 15 min startissa. Vielä surkeampaa oli oma heittäminen, ensimmäinen kierros +6, joka sinällään yllätti, kun odotin kuitenkin tyyliin +10. Toinen kierros ei sen kummemmalle tuntunut ja tuloskin oli +4. Yleisesti ottaenkin kisan taso oli vähän heikko, mutta omalta osalta mentiin kyllä taas penkin ali. Tilannetta olen analysoinut monelta kantilta ja lopputuloma on tämä: ukko romuna, sekä henkisesti että fyysisesti. Radalle lähtiessä on aina fiilis katossa, mutta kasetti leveää pienistäkin virheistä ja noita virheitä tulee ihan liikaa, tuo taas johtunee fysiikan heikkoudesta. Selkä, jalat ja kädet jumittaa jatkuvasti, eikä tunnu palautuvan millään, kramppeja siellä täällä aina kun jotakin tekee. Pari viikkoa olen jo menoa rauhoittanut ja heittäminen on jäänyt 2-6 ratakierrokseen (9 väylää) viikossa. Saa nyt nähdä pitääkö tässä jotakin radikaalia alkaa keksimään. Edellämainittujen asioiden vuoksi tuloskehitys on jopa taantunut hieman. Kotiradan miinuskierrokset ovat aikalailla unta vain ja jos haluaa edes pariin heittää, on pakko seiftata ja pelata tylsää.
Loma alkais reilun viikon päästä ja syyskuulla olis tarkoitus kisata seuranmestaruudesta ja Kokkolan Discraft Ace Racessa. Tätä ennen pitäis uuden radan rakentaminen saada alulle, että ei tässä hirveästi jouda laakereilla lepäilemään.
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Vaasan visiitti
Viikonloppuna käytiin mutka Vaasassa "sukuloimassa". Wasalandian lisäksi piti luonnollisesti "tarkistaa" paikalliset harrastusmahdollisuudet. Perjantaina tultiin Vaasaan joskus ennen kahdeksaa, mutta siskon taittaessa jalkansa pesäpallopelissä, viivästyi majoittautuminen jonkin verran.
Kaupassa käynnin ja taloksi asettautumisen jälkeen päätettiin vielä Jaakon kans lähteä kierrokselle kymmenen aikaan. Paikaksi valikoitui Arboretum. Rata osoittautui varsin miellyttäväksi puistoradaksi. Vaikka väylät ei hirveän pitkiä ole, niin haastetta kuitenkin riittää (ainakin meikäläiselle). Heittokin kulki varsin mallikkaasti ja lopputulos -1 oli varsin tyydyttävä. Arbolta lähtiessä vielä päätettin tsekata Silveriumin puoli ja kyllähän sieltä rata pienellä hakemisella löytyi. Pillisuoraa väylää ja väylien välissä nokkospuskia. Illan hämärtyessä ja väsymyksen iskiessä nokkosissa kahlaaminen sai kolmen väylän jälkeen riittää.
Lauantaina oli ohjelmassa ensin Wasalandia ja ruoan laitto. Näitten jälkeen auton keula kohti Sepänkylää. Ratakarttaa tovin tulkittuamme löydettiin 1-väylä ja alettiin heittelemään. Tosissaan radan väylät oli suoraan sanottuna naurettavia ja ratakartta oli joko vanhentunut, tai sitten rata oli rakennettu aivan eri tavalla kuin karttaan oli piirretty. 1-väylä oli vielä ok. 2-väylän kori oli väärässä paikkaa kartalla ja väylän pituuskin 58m sijaan n. 85m. 3-väylä on kartalla lähestulkoon oikein, mutta heittopaikka ja kori hieman todellisuutta kauempana ja väyläpituus oikeasti alle 40m. 4-väylällä taasen korin paikka väärin ja väylän pituuskin todellisuudessa n. alle 40m. 5-väylä taasen oli aikalailla kohdilla, tosin väylä on karttaan piirretty typerästi suoraan ja antaa olettaa että kori löytyy suoraan edestä, kyllähän siinä 9-väylän kori näkyy edessä, mutta vitosen kori on ihan mittojen ja kartan mukaisesti oikeassa paikassa, ei vain näy tiille ihan helpolla. Kutosen koria piti myös tovin aikaa silmäille ja eihän se ole yhtään siellä missä pitäisi, vaan n. 60m vasemmalla, näin ollen myös väyläpituus on n. 40m vähemmän (72m) kuin kartassa. Seiskaväylä oli sitten taas iloinen ylläri, ollen lähestulkoon kuten kartassa. 8-väylän piti olla 52m, mutta todellisuudessa kori ei ollut kartan mukaisessa paikassa ja väylän pituus alle 40m. 9-väylä taas kartan mukaan oli 52m, mutta kori ei luonnollisestikaan ollu kartan mukaisella paikalla, vaan väylän pituus oli oikeasti n. 100m. No mitäkö tästä jäi käteen. Täydellisen surkuhupaisa rataviritelmä/-toteutus. Ehkä tuo enemmänkin on alakoululaisten välitunninviettoon tarkoitettu, kuin oikeasti heitettäväksi. Sinällään harmi, koska alueella olisi ollut potentiaalia huomattavasti parempaan ja kartan mukainen suunnitelmakin olisi ollut parempi. Kirkkaasti surkein rata millä olen koskaan pelannut - piste. Sepänkylän masentavuuden jälkeen otettiin vielä kierros arboa, kun nyt kerran oli lämmitelty.
Sunnuntaina naispuolet lähti kaupoille, joten äijät lähti limpuille. Suuntana oli Ristinummi, jossa alustavasti oli odotettavissa pusikkoa ja "pysy väylällä"-meininkiä. Ykkösen sähläsin birdieltä tuplabogiksi, morjens. Sen jälkeen sai pelistä vähän kiinni, vaikkakin kolmoselle tuli vielä bogi. Neloselle sitten jopa birkkua tauluun. Tämän jälkeen kierros olikin tasaisen puuduttavaa parin pelaamista. Joko avaus, tai pitkä putti persiilleen ja paria tauluun 12-väylälle vielä bogi ja lopputulema +2. Huonomminkin olis voinu mennä, mutta niin kyllä paremminki. Jaakko heitteli jopa kolme birdiä, mutta muutamat bogit veivät miehen tulokseen +6. Nummen jälkeen oli suuntana taas Arbo. Heitto ei sielläkään toiminut ihan kuten piti, joten lopputulema +4.
Yhteenvetona Vaasan radoista todettakoon.
Kaupassa käynnin ja taloksi asettautumisen jälkeen päätettiin vielä Jaakon kans lähteä kierrokselle kymmenen aikaan. Paikaksi valikoitui Arboretum. Rata osoittautui varsin miellyttäväksi puistoradaksi. Vaikka väylät ei hirveän pitkiä ole, niin haastetta kuitenkin riittää (ainakin meikäläiselle). Heittokin kulki varsin mallikkaasti ja lopputulos -1 oli varsin tyydyttävä. Arbolta lähtiessä vielä päätettin tsekata Silveriumin puoli ja kyllähän sieltä rata pienellä hakemisella löytyi. Pillisuoraa väylää ja väylien välissä nokkospuskia. Illan hämärtyessä ja väsymyksen iskiessä nokkosissa kahlaaminen sai kolmen väylän jälkeen riittää.
Lauantaina oli ohjelmassa ensin Wasalandia ja ruoan laitto. Näitten jälkeen auton keula kohti Sepänkylää. Ratakarttaa tovin tulkittuamme löydettiin 1-väylä ja alettiin heittelemään. Tosissaan radan väylät oli suoraan sanottuna naurettavia ja ratakartta oli joko vanhentunut, tai sitten rata oli rakennettu aivan eri tavalla kuin karttaan oli piirretty. 1-väylä oli vielä ok. 2-väylän kori oli väärässä paikkaa kartalla ja väylän pituuskin 58m sijaan n. 85m. 3-väylä on kartalla lähestulkoon oikein, mutta heittopaikka ja kori hieman todellisuutta kauempana ja väyläpituus oikeasti alle 40m. 4-väylällä taasen korin paikka väärin ja väylän pituuskin todellisuudessa n. alle 40m. 5-väylä taasen oli aikalailla kohdilla, tosin väylä on karttaan piirretty typerästi suoraan ja antaa olettaa että kori löytyy suoraan edestä, kyllähän siinä 9-väylän kori näkyy edessä, mutta vitosen kori on ihan mittojen ja kartan mukaisesti oikeassa paikassa, ei vain näy tiille ihan helpolla. Kutosen koria piti myös tovin aikaa silmäille ja eihän se ole yhtään siellä missä pitäisi, vaan n. 60m vasemmalla, näin ollen myös väyläpituus on n. 40m vähemmän (72m) kuin kartassa. Seiskaväylä oli sitten taas iloinen ylläri, ollen lähestulkoon kuten kartassa. 8-väylän piti olla 52m, mutta todellisuudessa kori ei ollut kartan mukaisessa paikassa ja väylän pituus alle 40m. 9-väylä taas kartan mukaan oli 52m, mutta kori ei luonnollisestikaan ollu kartan mukaisella paikalla, vaan väylän pituus oli oikeasti n. 100m. No mitäkö tästä jäi käteen. Täydellisen surkuhupaisa rataviritelmä/-toteutus. Ehkä tuo enemmänkin on alakoululaisten välitunninviettoon tarkoitettu, kuin oikeasti heitettäväksi. Sinällään harmi, koska alueella olisi ollut potentiaalia huomattavasti parempaan ja kartan mukainen suunnitelmakin olisi ollut parempi. Kirkkaasti surkein rata millä olen koskaan pelannut - piste. Sepänkylän masentavuuden jälkeen otettiin vielä kierros arboa, kun nyt kerran oli lämmitelty.
Sunnuntaina naispuolet lähti kaupoille, joten äijät lähti limpuille. Suuntana oli Ristinummi, jossa alustavasti oli odotettavissa pusikkoa ja "pysy väylällä"-meininkiä. Ykkösen sähläsin birdieltä tuplabogiksi, morjens. Sen jälkeen sai pelistä vähän kiinni, vaikkakin kolmoselle tuli vielä bogi. Neloselle sitten jopa birkkua tauluun. Tämän jälkeen kierros olikin tasaisen puuduttavaa parin pelaamista. Joko avaus, tai pitkä putti persiilleen ja paria tauluun 12-väylälle vielä bogi ja lopputulema +2. Huonomminkin olis voinu mennä, mutta niin kyllä paremminki. Jaakko heitteli jopa kolme birdiä, mutta muutamat bogit veivät miehen tulokseen +6. Nummen jälkeen oli suuntana taas Arbo. Heitto ei sielläkään toiminut ihan kuten piti, joten lopputulema +4.
Yhteenvetona Vaasan radoista todettakoon.
- Arboretum (12-väylää). Hieno puistorata, lyhyttä väylää, kuitenkin haastetta. 8/10 pst
- Ristinummi (15-väylää). Hienoja väyliä, vielä kun olisi paremmin hoidettu niin ei tarvis joka välissä etsiä kiekkoja 7,5/10 pst.
- Silverium (9-väylää). Mitä nyt vähän tätä kokeili, niin aika väkinäinen kierrettävä. 6/10 pst
- Sepänkylä (9-väylää). Pysy pois täältä, oikeasti. Tai ota kunnon pohjat ja vaan putteri mukaan. 1/10
torstai 25. heinäkuuta 2013
Kisaraportti Haapavesi Open 2013
Noh, kirjoitellaas tästäkin jotain heittäjän näkökulmasta. Järjestelyistä on hieman hankala jauhaa mitään, koska itse oli järjestäjänä. Eikä näin ollen samalla tavalla asioita näy, kuin muut osallistujat.
Kisaa enteili heikko sääennuste, vettä piti sataa, jatkuvasti. Mutta onneksi tuo ei toteutunut. Vain kolmannen kierroksen alussa tuli vettä kuin aisaa, muuten ilma oli lähes loistava.
Omalta osalta ensimmäinen kierros tuli nopeasti, liiankin nopeasti. Eli hieman myöhässä jouduttiin lähtemään, luotto oli kuitenkin kova aikataulun pitämisestä. Taktisesti sijoitin itseni väylälle nr. 1, ihan käytännön syistä (lyhyt matka kisatoimistoon). Ykkösväylä perusvarma par. Kakkosella sitten vähän lipsui ja mentiin bogin puolelle. Ryhmän ainoana onnistuin kolmosväylän avauksessa ja kirjasin pitkällä putilla birdien korttiin. Muuten mentiin par-voittoisesti. 7-,10- ja 11-väylät kuitenkin lipsuivat bogiksi, kaikki olisi ollut otettavissa pariksi, mutta ei väkisin. Lopputulema +3 ja jaettu neljäs sija, joten ihan OK avauskierros kuitenkin.
Toinen kierros aloitettiin heti ensimmäisen perään ja ykkösväylältä taas matkaan. Kutosväylän onnistuin birdittämään, vaikka useampiakin olisi ollut tarjolla. Bogeja tipahteli 2-, 4-, 7-, 8- ja 12-väylille, näistä täysin turhia 2, 4 ja 12. Puhtaasti omia virheitä ja keskittymisen puutetta nuo bogit ja menetetyt birdiet. Lopputulos +4 ja tuloksissa jaettu kuudes sija.
Ennen finaalikierrosta ollutta taukoa lyhennettiin ja käväistiin pikaisesti syömässä. ABC:ltä lähdettäessä pukkasi vettä kuin siitä kuuluisasta "esterin p...stä", eipä mitään sateenvarjoa esiin. Toimistolla ryhmät valmiiksi, jakoon ja kierrokselle. Kolmas kierros oli sitkeä, selkä loppu, jalat loppu. Ei kuitenkaan tullut sitä tunnetta, että "nyt vaan äkkiä kotiin täältä". Ehkä huonosta fiiliksestä johtuen kierros tuntui heikolta, en pisteitä niin tarkkaan seurannut. 7-, 8-, 9- ja 11-väylät bogitin. Näistä kasilla aivan järkyttävä kämmenavaus joka kippasi suoraan metsään, edelliskierrostakin huonompi, ei näin. Etukutosen onnistuin kirimään miinukselle, kun viimeisellä väylällä (#3) tinttasin 25 metrisen birdieputin sisään, tähän kelpasi lopettaa. Tuloksia laskettaessa yllätyin, että tulos oli VAIN +3. Ehkä vieläkin enemmän yllätti nousu lopputuloksissa jaetulle neljännelle sijalle.
Tokihan tuosta "kotikisasta" parempaa lähdettiin hakemaan, varsinkin kun nimimiehet jäivät kisasta pois. Toisaalta tiesin että kaksi kovempaa kaveria jonosta löytyy ja Pyhännän kaverit olivat täysi kysymysmerkkiä, pelimiehiksihän nuo loppujen lopuksi paljastuivat. Kierrosratingeissa (itse kalkuloidut) pääsin keskiarvoon 829, joten ihan omalla perustasolla pystyin heittämään. Vielä kun joskus kisaan sais edes yhden oman hyvän tason rundin.
Kisaa enteili heikko sääennuste, vettä piti sataa, jatkuvasti. Mutta onneksi tuo ei toteutunut. Vain kolmannen kierroksen alussa tuli vettä kuin aisaa, muuten ilma oli lähes loistava.
Omalta osalta ensimmäinen kierros tuli nopeasti, liiankin nopeasti. Eli hieman myöhässä jouduttiin lähtemään, luotto oli kuitenkin kova aikataulun pitämisestä. Taktisesti sijoitin itseni väylälle nr. 1, ihan käytännön syistä (lyhyt matka kisatoimistoon). Ykkösväylä perusvarma par. Kakkosella sitten vähän lipsui ja mentiin bogin puolelle. Ryhmän ainoana onnistuin kolmosväylän avauksessa ja kirjasin pitkällä putilla birdien korttiin. Muuten mentiin par-voittoisesti. 7-,10- ja 11-väylät kuitenkin lipsuivat bogiksi, kaikki olisi ollut otettavissa pariksi, mutta ei väkisin. Lopputulema +3 ja jaettu neljäs sija, joten ihan OK avauskierros kuitenkin.
Toinen kierros aloitettiin heti ensimmäisen perään ja ykkösväylältä taas matkaan. Kutosväylän onnistuin birdittämään, vaikka useampiakin olisi ollut tarjolla. Bogeja tipahteli 2-, 4-, 7-, 8- ja 12-väylille, näistä täysin turhia 2, 4 ja 12. Puhtaasti omia virheitä ja keskittymisen puutetta nuo bogit ja menetetyt birdiet. Lopputulos +4 ja tuloksissa jaettu kuudes sija.
Ennen finaalikierrosta ollutta taukoa lyhennettiin ja käväistiin pikaisesti syömässä. ABC:ltä lähdettäessä pukkasi vettä kuin siitä kuuluisasta "esterin p...stä", eipä mitään sateenvarjoa esiin. Toimistolla ryhmät valmiiksi, jakoon ja kierrokselle. Kolmas kierros oli sitkeä, selkä loppu, jalat loppu. Ei kuitenkaan tullut sitä tunnetta, että "nyt vaan äkkiä kotiin täältä". Ehkä huonosta fiiliksestä johtuen kierros tuntui heikolta, en pisteitä niin tarkkaan seurannut. 7-, 8-, 9- ja 11-väylät bogitin. Näistä kasilla aivan järkyttävä kämmenavaus joka kippasi suoraan metsään, edelliskierrostakin huonompi, ei näin. Etukutosen onnistuin kirimään miinukselle, kun viimeisellä väylällä (#3) tinttasin 25 metrisen birdieputin sisään, tähän kelpasi lopettaa. Tuloksia laskettaessa yllätyin, että tulos oli VAIN +3. Ehkä vieläkin enemmän yllätti nousu lopputuloksissa jaetulle neljännelle sijalle.
Tokihan tuosta "kotikisasta" parempaa lähdettiin hakemaan, varsinkin kun nimimiehet jäivät kisasta pois. Toisaalta tiesin että kaksi kovempaa kaveria jonosta löytyy ja Pyhännän kaverit olivat täysi kysymysmerkkiä, pelimiehiksihän nuo loppujen lopuksi paljastuivat. Kierrosratingeissa (itse kalkuloidut) pääsin keskiarvoon 829, joten ihan omalla perustasolla pystyin heittämään. Vielä kun joskus kisaan sais edes yhden oman hyvän tason rundin.
torstai 18. heinäkuuta 2013
TD @ Haapavesi Open
Vuodenvaihteessa pistettiin HaUn suuntaan jaostohakemus vireille, tuossa vaiheessa suunnitelmiin kuului yhden "isomman kisan" järjestäminen. Jaosto saatiin huhtikuussa pystyyn ja alettiin pyörittämään viikkokisoja yms... Viikkokisoja ennen olin jo muutamat pikkukisat ohimennen järjestänyt. Kuitenkin se että hommasta piti tehdä jatkuvaa, aiheutti pientä lisäkutinaa ja paineita. Näin jälkikäteen voin kuitenkin todeta selvinneeni hommasta varsin hyvin ja pikkuhiljaa on muutkin saatu pyörittämään TD:n hommia silloin, kun ei itse niitä ole ehtinyt tekemään.
Sitten koitti päivä, jolloin piti alkaa suunnittelemaan sitä isompaa kisaa. Auttamatta oltiin jo liian myöhässä, ainakin sponsoreiden suhteen. Muilta osin iso ratas pyörähti ja parissa viikossa on väännetty ja käännetty, kymmeniä puheluita, satoja tulosteita, graafista suunnittelua, kisan suunnittelua, ratasuunnittelua, yms... Käytännön työn aika koittaa lopullisesti huomenna. Klo 18 on tarkoitus kokoontua radalle ja aloittaa "siivousurakan" viimeinen vaihe; risut pois, pientä raivausta trimmeröintiä, tiipaikkoijen merkkausta (ehkä jopa yhden rakentaminen), koripaikkojen merkkausta, jne...
Sama urakka jatkuu lauantaina, kun rata rakennetaan harjoituskuntoon klo 18 mennessä, koreja pystytetään, väyläopasteet laitetaan paikalleen, next-tee- ja mandomerkinnät paikalleen, dropzone-merkinnät paikalleen, aluesulkulaput paikalleen. Sitten onkin kisaosallistujilla, DGCH:n jäsenillä ja henkilöstöllä mahdollisuus hyödyntää kisarataa koko ilta. Muiden on turha tulla kerjäämään pääsyä radalle. Jos ei kerran talkootyö maistu, eikä sen vertaa viitsi hommaa tukea että jäseneksi liittyisi, niin heittäkää vaan onnellisena sitä normiysiä.
Sunnuntaina päästään sitten itse asiaan. Tosin ennen sitä pitää vielä tarkistaa rata, sulkunauhata suljettavat alueet, opastaa mahdolliset avustajat, virittää ja tsekata tietoliikenneyhteydet, avata yksi aitaelementti ja mitä lie muuta. Onneksi enimmäisosallistujamäärä (60) ei näytä tulevan täyteen, sillä silloin menis aikataulukin todennäköisesti uusiksi. Sen verran tuo 5 henk./ryhmä hidastaa tahtia. Lauantai-iltana päästään testaamaan koko ratakierros, joten saadaan hieman suuntaa siitä voiko tuo aikataulu pitää, toivottavasti. Usko on vahva siihen, että sunnuntaina vedetään saatavilla olevilla resursseilla hieno kisa läpi.
Kisajärjestelyistä saatu kokemus on jo tähän mennessä ollut arvokas ja jatkossa pystytään huomattavasti paremmin tiedostamaan kisojen vaatima työn määrä, sekä osataan jakaa se paremmin vastuuhenkilöiden kesken. Tokihan kisan voisi järjestää viikkokisatyylisesti vasemmalla kädellä, mutta miksei sitä voi tehdä kunnolla ja vielä (epähuomiossa) samalle viikonlopulle euroopan suurimman frisbeegolftapahtum European Openin kanssa. Finaalikierrokset vielä samaan aikaan, ettei vain kilpailijoiden saaminen kisaan olis hankalaa. Voitte kuvitella sitä ärräpäiden määrää, kun tämän huomasin. Kun ei omassa "fribakisakalenterissa" tuota EO:ta ollu merkattu, niin tokihan se unohtui, vaikka suunnitteli paikanpäällekin Nokialle menevänsä, edelleen ketuttaa.
Takaisin sorvin ääreen...
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Kisaraportti Nivalan Kapinaviikon frisbeegolfkisa
Nivalan kisaan lähdettiin ainakin omalta osalta höntsäilemään ja katsomaan meiningit. TD:nä kisassa toimi nykyisin Oulussa asusteleva Mika Lasanen, joten ihan "oikeaa" kisaamista oli odotettavissa. Haapavedeltä oli varsin hyvä edustus mukana, allekirjoittaneen lisäksi paikalle saapuivat (Jukka Viitala, Kai Nurkkala, Marko Häkkilä ja Teemu ?mikäsenyoli?). Osallistujia oli muutenkin varsin kiitettävästi ja luokkia saatiin aikaan avoimet, junnut ja naiset. Avoimessa meidän lisäksi oli kolme osallistujaa. Naisten sarjassa ja junnuissa (jos nyt ihan väärin muista, niin neljä molemmissa).
Ensimmäinen kierros oli vielä ihan kohtuullinen ja toiselle kierrokselle kärkipooli lähti tuloksissa Matti Lasanen +1, Kai Nurkkala +5, minä +5 ja Mika Junttila +6. Omalta osalta kisa kaatui kolmosväylälle, jossa pistin kolmesti mandoportista ohi, ko. väylältä korttiin +7!! ja koko kierros tulokseen +9. Kaitsukin onnistui jossakin säheltämään, joten lopputulokset avoimen osalta oli Matti Lasanen +3, Mika Junttila +12, minä +14 ja kaitsu +15. Muitten tuloksia en pistänyt merkille, kun ei "julkista" tulostaulua ollut.
Heitto oli oikeastaan koko kisan ajan melko hukassa ja draivit lähtivät pääsääntöisesti liikaa oikealle, eli tekniikassa joku pikku fiba. Seuraavana päivänä Haapaveden höntsäkierros oli taas ihan normaali ja heitot toimi (ainakin melkein) kuten pitääkin. Hienoimpana henk.koht. suorituksena jäi ehkä mieleen toisen kierroksen kutosväylän avaus, jonka sain pistettyä nättinä hyssepommina parin metrin päähän korista, helppo birdie. Kisan järjestelyissä ainut huono puoli olikin radan väylät 6 ja 8, jotka menevät pahasti ristiin ja "sumputtavat" pelin aika hyvin. Varmaan Nivalaisten viikkokisoissa aikanaan tuonkin ongelman saavat ratkaistua jotenkin, jos ei muuta niin "isommalla" väylällä olevan poolin annetaan avata ensin.
Tähän kun pukataan vielä tänään viikkokisat, niin sen jälkeen onkin aika valmistautua jo Haapavesi Openiin. Viikkokisoissa olis tarkoitus testata tulosten syöttäminen suoraan kisakoneeseen, jottei se nyt pääse Openissa yllättämään.
Ensimmäinen kierros oli vielä ihan kohtuullinen ja toiselle kierrokselle kärkipooli lähti tuloksissa Matti Lasanen +1, Kai Nurkkala +5, minä +5 ja Mika Junttila +6. Omalta osalta kisa kaatui kolmosväylälle, jossa pistin kolmesti mandoportista ohi, ko. väylältä korttiin +7!! ja koko kierros tulokseen +9. Kaitsukin onnistui jossakin säheltämään, joten lopputulokset avoimen osalta oli Matti Lasanen +3, Mika Junttila +12, minä +14 ja kaitsu +15. Muitten tuloksia en pistänyt merkille, kun ei "julkista" tulostaulua ollut.
 |
| Junnut jo odottaa pääsyä palkintojen kimppuun |
Heitto oli oikeastaan koko kisan ajan melko hukassa ja draivit lähtivät pääsääntöisesti liikaa oikealle, eli tekniikassa joku pikku fiba. Seuraavana päivänä Haapaveden höntsäkierros oli taas ihan normaali ja heitot toimi (ainakin melkein) kuten pitääkin. Hienoimpana henk.koht. suorituksena jäi ehkä mieleen toisen kierroksen kutosväylän avaus, jonka sain pistettyä nättinä hyssepommina parin metrin päähän korista, helppo birdie. Kisan järjestelyissä ainut huono puoli olikin radan väylät 6 ja 8, jotka menevät pahasti ristiin ja "sumputtavat" pelin aika hyvin. Varmaan Nivalaisten viikkokisoissa aikanaan tuonkin ongelman saavat ratkaistua jotenkin, jos ei muuta niin "isommalla" väylällä olevan poolin annetaan avata ensin.
Tähän kun pukataan vielä tänään viikkokisat, niin sen jälkeen onkin aika valmistautua jo Haapavesi Openiin. Viikkokisoissa olis tarkoitus testata tulosten syöttäminen suoraan kisakoneeseen, jottei se nyt pääse Openissa yllättämään.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Kisaraportti Hiekkasärkät Open
Hiekkasärkät Open jätti tapahtumana erittäinkin positiivisen kuvan. Vanhakin rata oli yksi suosikeista, mutta uusi rata on vieläkin hienompi ja ennen kaikkea nykyaikainen ja puitteet isoillekin kisoille on loistavat. Ainoat miinukset tulee kisan järjestelyistä, aikataulut eivät pitäneet, mistään ei saanut selkeää infoa vaan joutui hieman joka toiselta vastaantulijalta kyselemään mihin pitäisi mennä ja missä olla mihinkin aikaan. Onneksi osallistujia ei tuota enempää ollut, muuten hommassa olis saattanut käydä heikosti. Mutta mitenkäs kaikki sitten meni, siitä seuraavassa.
Edellisenä iltana oli pakattu tavarat valmiiksi, joten aamulle ei pitänyt olla muuta hommaa, kuin aamupala ja matkaan. Illalla koitettiin myös selvitellä Matin kyytiä Kalajoelle, homma jäi auki. Yöllä heräsin kolmen jälkeen, kun kärpäseksi kutsuttu olio tunkeutui väkisin milloin korvaan, milloin sieraimeen. Tätä sitten aikani metsästin ja kolmannella yrittämällä n. puoli tuntia myöhemmin sain otuksen hengiltä. Turhan hyvin tuossa heräili, joten lueskelin hieman ja tsekkasin facebookin, jossa Jukka oli ilmoittanut hetkeä aiemmin olevansa sairaan ja että Kalajoen reissu jää väliin. Muutaman voimasanan pyöräytin mielessä ja säädin herätyksen puoli tuntia aiemmaksi, jotta ehdin tulostamaan ja tarkistamaan varatun mökin tiedot (Jukka oli varaajana). Heräsin kuitenkin jo ennen herätystä, kärpäset taasen. Neljä tuntia tehokasta unta takana ja aamutoimille, hieman hirvitti edes ajatella särkillä tarpovansa 36 väylää näillä unilla.
Ensitöikseni haukkasin aamupalaa ja hörpin 2 reilun kokoista kuppia kahvia, "jos ny tällä etes heräis vähän paremmin". Mökin lippujen ja lappujen tulostuksen jälkeen jäin odottelemaan Jarnoa. Hetken kuluttua olikin pirssi pihassa ja aloimme arpoman mistä Matti siepataan kyytiin. Itse olin siinä uskossa että mies oli mökkiviikon jäljiltä tullut Haapavedelle. Pienen jaappaamisen ja parin puhelun jälkeen selvisi, että mies tulee suoraan Raahesta paikalle, joten johtotähti kohti Kalajokea ja aikataulussakin oltiin, eli klo 07:15.
Kalajoelle saavuttiin ihan hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisen alkua ja käväistiin vielä ABC:llä kahvilla. Edelleenkin oli omalta osalta melko väsynyt olo, joten Salen puolelta Batteryä kehiin. Puoli pulloa nassuun ja toiveet korkealla, että kyllä tämä tästä. Reippaimmat ulkopaikkakuntalaiset olivat jo kierrelleet rataa ja paikkakuntalaiset olivat tutustuneet siihen jo parin päivän ajan. Meillä oli lähinnä tarkoitus tsekata muutama epäselvä paikka ja hoitaa alkulämmittelyt. Ilmoittautumisen alku venyi lähemmäs yhdeksää ja vasta kun ilmoittautumisia alettiin ottaa vastaan, järjestäjät kertoivat että ennakkoilmoittautuneitten ja maksaneitten ei tarvi erikseen enään ilmoittautua. Olispa tuolle puolelle tunnille riittäny muutaki hommaa ku ootastelua. Jarnon kans hoidettiin "ilmoittautuminen" pois alta ja lähdettiin lämmitteleen. Mattikin soitteli, että oli hetken päästä paikalla. Jarnon kans ehdittiin puttailla jonkin aikaa ja tsekata Dyynin takana olevat väylät. Siitä lähdettiin "valumaan" takaisin Dyynin pelaajakokoukseen ja siepattiin Matti parkkipaikalta mukaan.
Alkulöpinöiden jälkeen jaettiin ryhmät, Jarnon kans päädyttiin (taas) samaan ryhmään, lisäksi ryhmään tuli yksi Kalajokinen kaveri (nimi jo mennyt mielestä), joten oltiin edes vähän selvillä missä väylät on (toki ratakartta löytyi kansiosta). Kierrokselle lähdettiin väylältä nr. 17. Kyseinen väylä heitetään hiihtosillan päältä, nätti hieman oikealle kaartava väylä. Omalta osalta väsymys alkoi karista jossain 2-4 väylän välillä ja pelissä alkoi olla järkeäkin. Kierros sujui omalta osalta hieman tunnustellen uutta rataa. Draivit kulkivat pääsääntöisesti hyvin, mutta virheitäkin tuli. Putit tipahtelivat ketjuista pariin otteeseen. Jarno pelasi perusvarmaa peliä oudolla radalla, vaikka muutamia virheitäkin joukkoon mahtuikin. Ensimmäinen kierros allekirjoittaneella tulokseen 66 (+10), Jarnolla 64 (+8) ja Matilla 72 (+16).
Kierrosten välissä käytiin Rantakallassa tiedustelemassa mökin avainta (etukäteen) ja saatiinki se. ABC:ltä pikkupurtavaa ja vähän mökille tankkaamaan ja vaihtamaan kuivempaa varustetta ylle. Tästä sitten taas kohti kisakeskusta, eli Dyyniä. Dyynissä juuri lopeteltiin jotakin "kuulutusta" ja hieman jäätiin hommasta pihalle mitä tässä olis tarkoitus tehdä. Joku vastaan rynnivästä laumasta osasi "selventää" että amatöörien häntä lähtee väylältä #12, "öö siis mikä", joku toinen tiesi kertoa että "amatöörit lähtee väylältä #12" ja kolmas että "kaikki väylälle #12". No ei muuta kuin porukan perään. Perillä selvisi että kyllä, kaikki lähtee samalta väylältä peräjälkeen, huonoimmat ensin. Myös osa Dyynissä paikalla olleista oli edelleen Dyynissä, eli ihan ei tainnut kuulutuksetkaan olla selkeimpiä, parissa ensimmäisessä ryhmässä vaihtuikin pelaajat "lennosta", kun osa oli jäänyt kisakeskukseen.
Jarnon kans arvottiin tauolla että ollaan samassa ryhmässä toinenkin kierros, kun eroa kuitenkin oli vain kaksi pistettä. Eipäs oltukaan, meikäläisen ryhmään löysivät tiensä Kokkolasta Jesse Stenwall, sekä Kalajoelta Juuso Kurikkala ja Niko Pisilä. Omalta osalta toinen kierros alkoi hieman kankeasti parilla bogilla. Sen jälkeen alkoi luistaa paremmin ja birkkujakin tipahteli. Hyvin pian huomasin, että oma heittäminen toimi muita ryhmäläisiä paremmin ja varsinkin ensimmäistä kierrosta paremmin. Parilla seiftillä olis ehkä 3-4 heittoa saanut tuloksesta pois, muttei tänne leikkimään tultu. Toisaalta vaikka putti oli edelliskierrosta varmempi, niin kiekko tuli ihan selkeästi ketjuista 3-4 kertaa ulos, pöh. Jarno oli heti perässä tulevassa ryhmässä ja pari sanaa kierroksen aikana väylillä vaihdettiin. Niilläkin kerroilla Jarnon tekeminen näytti jotenkin hankalalta ja sitä se tuntui olleenkin, putti oli ollut melko hukassa. Itse arvelin oman tuloksen roikkuvan jossakin 7-8 välissä ja hieman piti ihmetelläkin, kun tulos oli vain 61 (+5). Jarno oli heittänyt pykälää huonommaksi 62 (+6) ja Matti 66 (+10).
Kisan jälkeen lähdettiin käymään mökillä (n. 300m päässä Dyynistä) pistämässä sauna lämpiämään. Laskeskeltiin että 40 min päästä on porukka kiertänyt ja lähdettiin takaisin Dyyniin, jossa juuri parhaillaan alkoi palkintojenjako. Tsekattiin tilaisuus läpi, eikä voitettu edes arvonnoissa ;) Joten takaisin mökille, kisajuomaa nassuun ja saunomaan. Saunan jälkeen oli maailma taasen hivenen parempi paikka ja päätettiin lähteä syömään, paikaksi valikoitui Pihvitupa. Vaikka annokset syystä tai toisesta johtuen olivat listan halvimmasta päästä, ei se ruoan laatuun vaikuttanut, loistoevästä. Syönnin jälkeen lähdettiin takaisin mökille parantamaan maailmaa. Väsymys alkoi jo ihan kohtalaisesti painaa itse kutakin ja Jarno painelikin kymmenen aikaan nukkumaan. Matin kans käytiin vielä Sandy Keltissä stoutit imailemassa ja muita fribasällejä jututtumassa. Puolen yön jälestä oltiinkin sitten takaisin mökillä ja unessa. Yöllä pariin otteeseen heräsin Bimmerpartyilijoiden pitämään meteliin naapurissa, mutta onneksi nuo oli vain lyhyitä pätkiä ja yön sai melko rauhassa nukkua. Toisaalta saattoi sitä edellisen yön neljän tunnin unien ja päivän hiekassa tarpomisen jälkeen olla pientä väsymystä aivan noin luonnostaankin :)
Mitä kisan tuloksiin tulee, niin amatöörisarjan lopputuloksissa Jarno oli sijalla 6. tuloksella 126 (+14), itse olin heti perässä tuloksella 127 (+15), Mattikin kiri lopussa sijalle 15. tuloksella 138 (+26). Kaikkiaan sarjassa oli 23 osallistujaa. Kolmen kärki erottui
amatöörisarjassa selvästi muista Aki Meriläinen 115, Harri Syrjälä 117
ja Patrik Ravall 118. Neljäs sija jaettiin pisteillä 125. Avoimen kisan vei Juho Parviainen tuloksella 103 (-9), jaetulle toiselle sijalle tuloksella 105 (-7) heittivät Erno Väyrynen ja Marko Jokimäki, joista jälkimmäinen vei sudarissa toisen sijan.
Mitäs nyt mieleen jäi. Hieno reissu kaikinpuolin vaikka järjestelyt muutamaan kertaan muuttuivatkin ja Jukkakin joutui jättäytymään pois matkasta. Seuraavaa reissua jo mietittiin, vaikka edes omalla porukalla pari autollista johonkin hienolle radalle ja mökkiin yöksi, saas nähä. Hiekkasärkkien rata meni omalla listalla hienoudessaan sijalle nr 1, hyvää jälkeä siellä on tehty ja hienoja väyliä. Väylillä on hyvin vähän OB-alueita, periaatteessa asfaltti on jokapuolella OB ja aidat (mm. JukuPark). Nuo on kuitenkin joka paikassa sen verran kaukana väylistä että vaatii aika "taitoa" heittää niille, oli siellä tosin kisan aikana käytykin. Hienoimpia väyliä radalla on pitkät väylät, joilla pääsee siivuttamaan oikein kunnolla "mäen päältä", eli #4 (221m) ja #11 (233m). Myös lyhyet <50m raakasti alamäkeen heitettävät väylät (#9 ja #15) ovat helppoudessaa haastavia, toki tuuliolot tekee näillä myös jippojaan. Rata tullee aikanaan olemaan maksullinen (euro pari), mutta se on ihan ymmärrettävää ja tuskin kellään tuosta jää heittäminen kiinni. Klubitalo ja ProShop tulevat sijoittumaan keilahallin ja ykkösväylän läheisyyteen. Suomen ensimmäinen AA1-tason rata on todellakin kokemisen arvoinen ja mikä hienointa se on osattu pykältää noinkin lähelle Haapavettä. Tästä suuret kiitokset puuha- ja maksumiehelle Juha Lehtikankaalle, sekä tietenkin Golden Beach Disc Golfers Ry:n sälleille radan pystyttämisestä talkootöin.
Edellisenä iltana oli pakattu tavarat valmiiksi, joten aamulle ei pitänyt olla muuta hommaa, kuin aamupala ja matkaan. Illalla koitettiin myös selvitellä Matin kyytiä Kalajoelle, homma jäi auki. Yöllä heräsin kolmen jälkeen, kun kärpäseksi kutsuttu olio tunkeutui väkisin milloin korvaan, milloin sieraimeen. Tätä sitten aikani metsästin ja kolmannella yrittämällä n. puoli tuntia myöhemmin sain otuksen hengiltä. Turhan hyvin tuossa heräili, joten lueskelin hieman ja tsekkasin facebookin, jossa Jukka oli ilmoittanut hetkeä aiemmin olevansa sairaan ja että Kalajoen reissu jää väliin. Muutaman voimasanan pyöräytin mielessä ja säädin herätyksen puoli tuntia aiemmaksi, jotta ehdin tulostamaan ja tarkistamaan varatun mökin tiedot (Jukka oli varaajana). Heräsin kuitenkin jo ennen herätystä, kärpäset taasen. Neljä tuntia tehokasta unta takana ja aamutoimille, hieman hirvitti edes ajatella särkillä tarpovansa 36 väylää näillä unilla.
Ensitöikseni haukkasin aamupalaa ja hörpin 2 reilun kokoista kuppia kahvia, "jos ny tällä etes heräis vähän paremmin". Mökin lippujen ja lappujen tulostuksen jälkeen jäin odottelemaan Jarnoa. Hetken kuluttua olikin pirssi pihassa ja aloimme arpoman mistä Matti siepataan kyytiin. Itse olin siinä uskossa että mies oli mökkiviikon jäljiltä tullut Haapavedelle. Pienen jaappaamisen ja parin puhelun jälkeen selvisi, että mies tulee suoraan Raahesta paikalle, joten johtotähti kohti Kalajokea ja aikataulussakin oltiin, eli klo 07:15.
Kalajoelle saavuttiin ihan hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisen alkua ja käväistiin vielä ABC:llä kahvilla. Edelleenkin oli omalta osalta melko väsynyt olo, joten Salen puolelta Batteryä kehiin. Puoli pulloa nassuun ja toiveet korkealla, että kyllä tämä tästä. Reippaimmat ulkopaikkakuntalaiset olivat jo kierrelleet rataa ja paikkakuntalaiset olivat tutustuneet siihen jo parin päivän ajan. Meillä oli lähinnä tarkoitus tsekata muutama epäselvä paikka ja hoitaa alkulämmittelyt. Ilmoittautumisen alku venyi lähemmäs yhdeksää ja vasta kun ilmoittautumisia alettiin ottaa vastaan, järjestäjät kertoivat että ennakkoilmoittautuneitten ja maksaneitten ei tarvi erikseen enään ilmoittautua. Olispa tuolle puolelle tunnille riittäny muutaki hommaa ku ootastelua. Jarnon kans hoidettiin "ilmoittautuminen" pois alta ja lähdettiin lämmitteleen. Mattikin soitteli, että oli hetken päästä paikalla. Jarnon kans ehdittiin puttailla jonkin aikaa ja tsekata Dyynin takana olevat väylät. Siitä lähdettiin "valumaan" takaisin Dyynin pelaajakokoukseen ja siepattiin Matti parkkipaikalta mukaan.
 |
| Pelaajakokous |
Kierrosten välissä käytiin Rantakallassa tiedustelemassa mökin avainta (etukäteen) ja saatiinki se. ABC:ltä pikkupurtavaa ja vähän mökille tankkaamaan ja vaihtamaan kuivempaa varustetta ylle. Tästä sitten taas kohti kisakeskusta, eli Dyyniä. Dyynissä juuri lopeteltiin jotakin "kuulutusta" ja hieman jäätiin hommasta pihalle mitä tässä olis tarkoitus tehdä. Joku vastaan rynnivästä laumasta osasi "selventää" että amatöörien häntä lähtee väylältä #12, "öö siis mikä", joku toinen tiesi kertoa että "amatöörit lähtee väylältä #12" ja kolmas että "kaikki väylälle #12". No ei muuta kuin porukan perään. Perillä selvisi että kyllä, kaikki lähtee samalta väylältä peräjälkeen, huonoimmat ensin. Myös osa Dyynissä paikalla olleista oli edelleen Dyynissä, eli ihan ei tainnut kuulutuksetkaan olla selkeimpiä, parissa ensimmäisessä ryhmässä vaihtuikin pelaajat "lennosta", kun osa oli jäänyt kisakeskukseen.
Jarnon kans arvottiin tauolla että ollaan samassa ryhmässä toinenkin kierros, kun eroa kuitenkin oli vain kaksi pistettä. Eipäs oltukaan, meikäläisen ryhmään löysivät tiensä Kokkolasta Jesse Stenwall, sekä Kalajoelta Juuso Kurikkala ja Niko Pisilä. Omalta osalta toinen kierros alkoi hieman kankeasti parilla bogilla. Sen jälkeen alkoi luistaa paremmin ja birkkujakin tipahteli. Hyvin pian huomasin, että oma heittäminen toimi muita ryhmäläisiä paremmin ja varsinkin ensimmäistä kierrosta paremmin. Parilla seiftillä olis ehkä 3-4 heittoa saanut tuloksesta pois, muttei tänne leikkimään tultu. Toisaalta vaikka putti oli edelliskierrosta varmempi, niin kiekko tuli ihan selkeästi ketjuista 3-4 kertaa ulos, pöh. Jarno oli heti perässä tulevassa ryhmässä ja pari sanaa kierroksen aikana väylillä vaihdettiin. Niilläkin kerroilla Jarnon tekeminen näytti jotenkin hankalalta ja sitä se tuntui olleenkin, putti oli ollut melko hukassa. Itse arvelin oman tuloksen roikkuvan jossakin 7-8 välissä ja hieman piti ihmetelläkin, kun tulos oli vain 61 (+5). Jarno oli heittänyt pykälää huonommaksi 62 (+6) ja Matti 66 (+10).
Kisan jälkeen lähdettiin käymään mökillä (n. 300m päässä Dyynistä) pistämässä sauna lämpiämään. Laskeskeltiin että 40 min päästä on porukka kiertänyt ja lähdettiin takaisin Dyyniin, jossa juuri parhaillaan alkoi palkintojenjako. Tsekattiin tilaisuus läpi, eikä voitettu edes arvonnoissa ;) Joten takaisin mökille, kisajuomaa nassuun ja saunomaan. Saunan jälkeen oli maailma taasen hivenen parempi paikka ja päätettiin lähteä syömään, paikaksi valikoitui Pihvitupa. Vaikka annokset syystä tai toisesta johtuen olivat listan halvimmasta päästä, ei se ruoan laatuun vaikuttanut, loistoevästä. Syönnin jälkeen lähdettiin takaisin mökille parantamaan maailmaa. Väsymys alkoi jo ihan kohtalaisesti painaa itse kutakin ja Jarno painelikin kymmenen aikaan nukkumaan. Matin kans käytiin vielä Sandy Keltissä stoutit imailemassa ja muita fribasällejä jututtumassa. Puolen yön jälestä oltiinkin sitten takaisin mökillä ja unessa. Yöllä pariin otteeseen heräsin Bimmerpartyilijoiden pitämään meteliin naapurissa, mutta onneksi nuo oli vain lyhyitä pätkiä ja yön sai melko rauhassa nukkua. Toisaalta saattoi sitä edellisen yön neljän tunnin unien ja päivän hiekassa tarpomisen jälkeen olla pientä väsymystä aivan noin luonnostaankin :)
 |
| Kyllä kelepaa, pihivituvan mätöt |
Mitäs nyt mieleen jäi. Hieno reissu kaikinpuolin vaikka järjestelyt muutamaan kertaan muuttuivatkin ja Jukkakin joutui jättäytymään pois matkasta. Seuraavaa reissua jo mietittiin, vaikka edes omalla porukalla pari autollista johonkin hienolle radalle ja mökkiin yöksi, saas nähä. Hiekkasärkkien rata meni omalla listalla hienoudessaan sijalle nr 1, hyvää jälkeä siellä on tehty ja hienoja väyliä. Väylillä on hyvin vähän OB-alueita, periaatteessa asfaltti on jokapuolella OB ja aidat (mm. JukuPark). Nuo on kuitenkin joka paikassa sen verran kaukana väylistä että vaatii aika "taitoa" heittää niille, oli siellä tosin kisan aikana käytykin. Hienoimpia väyliä radalla on pitkät väylät, joilla pääsee siivuttamaan oikein kunnolla "mäen päältä", eli #4 (221m) ja #11 (233m). Myös lyhyet <50m raakasti alamäkeen heitettävät väylät (#9 ja #15) ovat helppoudessaa haastavia, toki tuuliolot tekee näillä myös jippojaan. Rata tullee aikanaan olemaan maksullinen (euro pari), mutta se on ihan ymmärrettävää ja tuskin kellään tuosta jää heittäminen kiinni. Klubitalo ja ProShop tulevat sijoittumaan keilahallin ja ykkösväylän läheisyyteen. Suomen ensimmäinen AA1-tason rata on todellakin kokemisen arvoinen ja mikä hienointa se on osattu pykältää noinkin lähelle Haapavettä. Tästä suuret kiitokset puuha- ja maksumiehelle Juha Lehtikankaalle, sekä tietenkin Golden Beach Disc Golfers Ry:n sälleille radan pystyttämisestä talkootöin.
torstai 4. heinäkuuta 2013
Fribahäslinkiä
Arvelin että Kärkkäinen Openiin hiipuu tämän kesän fribatahti, mutta miten väärässä olinkaan. KOpenin jälkeen heräilin siihen tosiasiaan, että tässä pitäis tehdä yks frisbeegolfrata ja järjestää yks kisakin.
Sunnuntaina en malttanut pysyä pois viikkokisoista, joskin ujuttauduin paikan päälle vasta viime metreillä. Onneksi TD-hommat hoiti muut ja sain itse vain heittää. Lisäksi kisa oli suht. nopea viedä läpi kahdella kolmen heittäjän poolilla. Tulos ei mairitellut, mutta ketä kiinnostaa, höntsähommanahan tuon lähdinkin heittämään. Alkuviikon pidin vielä kesälomapäiviä ja jos totta puhutaan, niin lomailin hieman frisbeehommistakin (ainakin noista PJ:n hommista). Maanantaina harjoitin puusepänhommia ja virittelin saunaan uutta porrasta, melkeen tuli valmista. Tiistaina piti sitten jo käydä kiertämässä, vesisadekierros Nivalassa ja muuten vaan märkäkierros Ylivieskassa. Nivalan tuloksista ei puhuta :), Ylivieskassa perushyvä +5.
Eilen keskiviikkona aloitin sitten taas hommat. Tajuntaan räjähti, että Haapavesi Open (työnimi) on jo vajaan kolmen viikon päästä ja suunnitelmat, saati valmistelut, oli hyvinkin puolitiessään. Kuka hoitaa TD-hommat, mistä sponssia, mitä palkinnoksi, mihin puuttuvat väylät, missä se liiton ohje taas on, miten saadaan puuttuvat korit, kuka vastaa? Pitemmittä puheitta puhelin kouraan ja puhelua JEDUn suuntaan, josta tiedustelin lupaa rakentaa kisan ajaksi muutama väylä heidän pihalleen. Lomat painoi JEDUssakin päälle, joten vastausta joudutaan odottamaan maanantaille (edit: juuri kun sain blogiviestin postattua nii JEDUlta soittettiin että homma OK). Samaan syssyyn puhelua kaupungin suuntaan ja lupa väylien rakentamiseen Lukion ja teknologiakylän metsään, jos JEDU ei natsaa. Lupa heltisi. Ohimennen keskusteltiin hieman tulevan uuden radan muutoksista, joita kaupungin kaavamuutokset aiheuttivat (onneksi) jo tässä vaiheessa. Jossakin välissä selvisi, että olimme unohtaneet toimittaa omista jaostolle tehdyistä maksuista (ts. kisamatka- ja seuravaateostot)
tositteet (laskut) kirjanpitoon, jotenka nämäkin piti sorvata kohilleen. Tässä välissä päätin tehdä salaisen facebook-ryhmän, jossa voidaan tarvittavaa neuvonpitoa suorittaa DGCH:n johtokunnan jäsenten välillä sähköpostia kätevämmin, sekin nyt jo melkoinen sekamelska. Openin sponsorihommia piti vielä pähkäillä läpi ja budjettia yleensä, sekä kaikkea muuta miljoona järjestelyyn liittyvää asiaa. Illalla roudasin vielä rahastonhoitajan postilaatikkoon yhden unohtuneen tositteen ja laskun maksettavaksi. Niin ja joo, pitihän sitä käydä ensimmäisen kerran tälle kesällä vetämässä ihan draivitreeniä. Ei yhtään huono reissu, meinaan foreen sai yhden 10-15 metriä lisää mittaa muutamalla ahaa-elämyksellä. Ja tietääpähän paremmin miten mikäkin kiekko lentää.
Tänään show on ollut kutakuinkin sama, sen mitä olen töiltäni ehtinyt rääpimään. Powergripiltä pyysin koritarjousta uuden radan puuttuvista koreista ja sainkin vastauksen, katsotaan nyt lähdetäänkö catcheri- vai amexpo-linjalle. Openin väyläratkaisuja mietin ja lopputulema oli, että muutama kiinteä kori siirretään ja varastosta otetaan viisi koria väliaikaisväylille käyttöön. Vielä kun ehtis niitä väyliä vähän paikanpäällekin suunnittelemaan, ehkä illalla. Openin pääsponsoriehdotusta kirjoittelin jo eilen ja pistin äsken eteenpäin, hieman piti mietiskellä mitä suustaan päästää ;) Samalla "taiteilin" Openille tiiserin/julisteen hakemukseen mukaan. Lisäksi paikalliselle ravitsemusliikkeelle lähti tarjouspyyntöä ruoasta osanottajille. Jossakin ihmeen välissä ehdin kisakoneeseenkin päivitellä openin tiedot ja tehdä facebookiin ko. tapahtuman. Havainnoin myös että meidän kisa ajoittuu samalle viikonlopulle erään pienemmän frisbeegolftapahtuman European Openin kanssa. Jonkin verran itseäni soimasin, kun en moista ollu aiemmin havainnut. Mutta minkäs teet, näillä mennään tällä hetkellä, siirretään sitten jos alkaa näyttää pahalle.
Kuten aiemmin jo kirjoittelin, niin viikonloppuna matkaillaan Kalajoelle heittämään frisbeetä ihan kisamielessä. Kalajoen pojat on kohtalaisen hyvin onnistuneet piilottelemaan tuon projektin todellisen luonteen (DGP), siitä propsit. Mitä sitten tuleman pitää, niin ehkä tuo ratakartta kertoo jotakin. Poijjaat on oikeasti rakentaneet, tai rakentavat parhaillaan A1-tason radan hiekkasärkille. Jostakin ihmeen syystä jo pelkkä ajatuskin kuulostaa tolkuttomat hyvälle. Joten toivotaan ettei rata tuota pettymystä ja että itseään yötäpäivää talkoohommissa rääkänneet Kalajoen kilpakumppanit jaksavat vielä lauantaina heittääkin, iso käsi siihen suuntaan. Urakkaa ei varmasti helpota samaan aikaan partyilevat "B"-autoilijat, joista joku oli jo voimien tunnossaan kiskonut yhden väyläopasteen kuikkaan, morjens. Kisa itsessään ei varmasti ihan heikkotasoisin tule olemaan, onhan mukana pari "tonnin ukkoa" Erno Väyrynen ja Juho Parviainen, unohtamatta YFK ihmemiestä Niko Rättyää. Muutenkin osallistujalistaa lukiessa tuli mieleen, että ei tästä taaskaan helpolla pääse :D
Mitäköhän kaikkea tähän jäi kirjoittamatta...
ps. mites muilla fribahommat?
Sunnuntaina en malttanut pysyä pois viikkokisoista, joskin ujuttauduin paikan päälle vasta viime metreillä. Onneksi TD-hommat hoiti muut ja sain itse vain heittää. Lisäksi kisa oli suht. nopea viedä läpi kahdella kolmen heittäjän poolilla. Tulos ei mairitellut, mutta ketä kiinnostaa, höntsähommanahan tuon lähdinkin heittämään. Alkuviikon pidin vielä kesälomapäiviä ja jos totta puhutaan, niin lomailin hieman frisbeehommistakin (ainakin noista PJ:n hommista). Maanantaina harjoitin puusepänhommia ja virittelin saunaan uutta porrasta, melkeen tuli valmista. Tiistaina piti sitten jo käydä kiertämässä, vesisadekierros Nivalassa ja muuten vaan märkäkierros Ylivieskassa. Nivalan tuloksista ei puhuta :), Ylivieskassa perushyvä +5.
Eilen keskiviikkona aloitin sitten taas hommat. Tajuntaan räjähti, että Haapavesi Open (työnimi) on jo vajaan kolmen viikon päästä ja suunnitelmat, saati valmistelut, oli hyvinkin puolitiessään. Kuka hoitaa TD-hommat, mistä sponssia, mitä palkinnoksi, mihin puuttuvat väylät, missä se liiton ohje taas on, miten saadaan puuttuvat korit, kuka vastaa? Pitemmittä puheitta puhelin kouraan ja puhelua JEDUn suuntaan, josta tiedustelin lupaa rakentaa kisan ajaksi muutama väylä heidän pihalleen. Lomat painoi JEDUssakin päälle, joten vastausta joudutaan odottamaan maanantaille (edit: juuri kun sain blogiviestin postattua nii JEDUlta soittettiin että homma OK). Samaan syssyyn puhelua kaupungin suuntaan ja lupa väylien rakentamiseen Lukion ja teknologiakylän metsään, jos JEDU ei natsaa. Lupa heltisi. Ohimennen keskusteltiin hieman tulevan uuden radan muutoksista, joita kaupungin kaavamuutokset aiheuttivat (onneksi) jo tässä vaiheessa. Jossakin välissä selvisi, että olimme unohtaneet toimittaa omista jaostolle tehdyistä maksuista (ts. kisamatka- ja seuravaateostot)
tositteet (laskut) kirjanpitoon, jotenka nämäkin piti sorvata kohilleen. Tässä välissä päätin tehdä salaisen facebook-ryhmän, jossa voidaan tarvittavaa neuvonpitoa suorittaa DGCH:n johtokunnan jäsenten välillä sähköpostia kätevämmin, sekin nyt jo melkoinen sekamelska. Openin sponsorihommia piti vielä pähkäillä läpi ja budjettia yleensä, sekä kaikkea muuta miljoona järjestelyyn liittyvää asiaa. Illalla roudasin vielä rahastonhoitajan postilaatikkoon yhden unohtuneen tositteen ja laskun maksettavaksi. Niin ja joo, pitihän sitä käydä ensimmäisen kerran tälle kesällä vetämässä ihan draivitreeniä. Ei yhtään huono reissu, meinaan foreen sai yhden 10-15 metriä lisää mittaa muutamalla ahaa-elämyksellä. Ja tietääpähän paremmin miten mikäkin kiekko lentää.
Tänään show on ollut kutakuinkin sama, sen mitä olen töiltäni ehtinyt rääpimään. Powergripiltä pyysin koritarjousta uuden radan puuttuvista koreista ja sainkin vastauksen, katsotaan nyt lähdetäänkö catcheri- vai amexpo-linjalle. Openin väyläratkaisuja mietin ja lopputulema oli, että muutama kiinteä kori siirretään ja varastosta otetaan viisi koria väliaikaisväylille käyttöön. Vielä kun ehtis niitä väyliä vähän paikanpäällekin suunnittelemaan, ehkä illalla. Openin pääsponsoriehdotusta kirjoittelin jo eilen ja pistin äsken eteenpäin, hieman piti mietiskellä mitä suustaan päästää ;) Samalla "taiteilin" Openille tiiserin/julisteen hakemukseen mukaan. Lisäksi paikalliselle ravitsemusliikkeelle lähti tarjouspyyntöä ruoasta osanottajille. Jossakin ihmeen välissä ehdin kisakoneeseenkin päivitellä openin tiedot ja tehdä facebookiin ko. tapahtuman. Havainnoin myös että meidän kisa ajoittuu samalle viikonlopulle erään pienemmän frisbeegolftapahtuman European Openin kanssa. Jonkin verran itseäni soimasin, kun en moista ollu aiemmin havainnut. Mutta minkäs teet, näillä mennään tällä hetkellä, siirretään sitten jos alkaa näyttää pahalle.
Kuten aiemmin jo kirjoittelin, niin viikonloppuna matkaillaan Kalajoelle heittämään frisbeetä ihan kisamielessä. Kalajoen pojat on kohtalaisen hyvin onnistuneet piilottelemaan tuon projektin todellisen luonteen (DGP), siitä propsit. Mitä sitten tuleman pitää, niin ehkä tuo ratakartta kertoo jotakin. Poijjaat on oikeasti rakentaneet, tai rakentavat parhaillaan A1-tason radan hiekkasärkille. Jostakin ihmeen syystä jo pelkkä ajatuskin kuulostaa tolkuttomat hyvälle. Joten toivotaan ettei rata tuota pettymystä ja että itseään yötäpäivää talkoohommissa rääkänneet Kalajoen kilpakumppanit jaksavat vielä lauantaina heittääkin, iso käsi siihen suuntaan. Urakkaa ei varmasti helpota samaan aikaan partyilevat "B"-autoilijat, joista joku oli jo voimien tunnossaan kiskonut yhden väyläopasteen kuikkaan, morjens. Kisa itsessään ei varmasti ihan heikkotasoisin tule olemaan, onhan mukana pari "tonnin ukkoa" Erno Väyrynen ja Juho Parviainen, unohtamatta YFK ihmemiestä Niko Rättyää. Muutenkin osallistujalistaa lukiessa tuli mieleen, että ei tästä taaskaan helpolla pääse :D
Mitäköhän kaikkea tähän jäi kirjoittamatta...
ps. mites muilla fribahommat?
tiistai 2. heinäkuuta 2013
On the road again
Viikonloppuna avataan Kalajoella Hiekkasärkät Openin yhteydessä uusi 18-väyläinen rata hiekkasärkille. Kalajoen pojat on tehnyt kovaa työtä radan saamiseksi kuntoon ja markkinointi on jatkuvasti hehkuttanut A1:stä radan tasoksi. A on varmastikin oikein, mutta tuo 1. OK rataa ja sen oheispalveluja näkemättä on hankala mennä sanomaan todellista tilannetta. Yksi asia joka omaan silmään talkookuvissa kolahti on, että osa tiipaikoista on ns. amatöörimitoissa, joskaan A1 vaatimuksissa näistä ei mainita mitään. Toivottavasti nuo on tehty edes oikein maantasoon, niin ei tarvi "sohvapöydän" päällä rimpuilla. Toinen mikä A1-luokituksessa oikeasti särähtää silmään on kohta "edellyttää myös että radalla on päivittäin avoinna olevia kahvio- / pro shop -palveluita, ja siellä tarjotaan opastusta ja kursseja aloittelijoille", onko näin, jännä nähdä. Hieno rata särkiltä varmasti löytyy, joten hyvillä mielin sinne päin.
Lauantaina siis Haapavedeltäkin otetaan DGCH:n kanssa suunnaksi Kalajoki ja osallistutaan kisaan. Voitosta tuskin tullaan taistelemaan, mutta kokemuksiahan tuolta haetaankin. Valmistautumisesta ei oikein voi puhua, kunhan nyt tarvittavat kamat tulee mukaan. Toivoa sopii ettei lauantaina sada, tuo hiekka ja sade kun ei oikein ole miellyttävä yhdistelmä. Onneksi yö vietetään mökkeillen, joten jälkipelit on paikallaan :)
Kisan osallistujalistakin näyttää varsin hyvälle, (tällä hetkellä) yli 30 osallistujaa lupailee jo ihan kisafiilistä. Pro-luokasta löytyy mm. Juho Parviainen (1000), Erno Väyrynen (992), Tatu Luukkanen (969) ja tietenkin YFK:n junnulupaus Niko Rättyä (949). Amatööripuolella kilpailijalistalta löytyy paikallisia harrastajia sekalainen sakki ympäri lähialueen ja hyvänä päivänä jopa Haapavetistä menestystä voi olla odotettavissa.
Lauantaina siis Haapavedeltäkin otetaan DGCH:n kanssa suunnaksi Kalajoki ja osallistutaan kisaan. Voitosta tuskin tullaan taistelemaan, mutta kokemuksiahan tuolta haetaankin. Valmistautumisesta ei oikein voi puhua, kunhan nyt tarvittavat kamat tulee mukaan. Toivoa sopii ettei lauantaina sada, tuo hiekka ja sade kun ei oikein ole miellyttävä yhdistelmä. Onneksi yö vietetään mökkeillen, joten jälkipelit on paikallaan :)
Kisan osallistujalistakin näyttää varsin hyvälle, (tällä hetkellä) yli 30 osallistujaa lupailee jo ihan kisafiilistä. Pro-luokasta löytyy mm. Juho Parviainen (1000), Erno Väyrynen (992), Tatu Luukkanen (969) ja tietenkin YFK:n junnulupaus Niko Rättyä (949). Amatööripuolella kilpailijalistalta löytyy paikallisia harrastajia sekalainen sakki ympäri lähialueen ja hyvänä päivänä jopa Haapavetistä menestystä voi olla odotettavissa.
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Kisaraportti Kärkkäinen Open 2013
Ylivieskalaiset olivat jälleen rakentaneet komeat puitteet kunnon frisbeegolfkisalle. Sponsorit olivat näkyvästi esillä kuka missäkin muodossaan, banderolleja, kojua, autoja, purheita, jne... Väylät oli viritelty viimeisen päälle, mitä nyt parilla väylällä harva heinikko oli hieman pitkäksi päässyt, mutta väyliltä ei todellakaan tarvinut kiekkoa etsiä, raffilta jonkin verran jos sinne eksyi.
 |
Ensimmäisellä kierroksella samassa ryhmässä heitti PowerGripin tiimin Jenni Eskelinen, YFK:n Henri "epis" Vierumäki, sekä vanhemman polven heittäjä Seppo Hänninen. Seppo kiersi ensimmäisen kierroksen isot vuoratut nahkatumput, joka herätti ajoittain hilpeyttä. Piti kuulemma varustautua jos eksyy, tai tulee kylmä :) Muutenkin aika persoona "bägistä" löytyi kaksi Firebirdiä ja yks Jokeri. Matkaan lähdettiin väylältä nr 9. Omalta osalta hieno avaus ja palkintona birdie. Seuraavat väylät 10,11 ja 12 onnistuin suht helposti heittämään pariin. 13-väylällä sitten avaus osui OB:lla puuhun ja jäi väärälle puolelle, onneksi ei ojaan, vitosta korttiin. 14 ja 15 mentiin sitten yllättänkin helpoilla pareilla. 16-väylällä avaus 3m kauemmasta saaresta lyhyeksi, dropparille ja bogia korttiin. 17-väylältä sitten birkku vaihteeksi. 18 mandoportin sivuun, ei ohi, jatkot vähän niin ja näin bogi kortiin. Ykkösellä avaus lyhyeksi ja pitkä putti vajaaksi, par kuitenki. Kakkosella käpelsin selvän birdieputin ja kiekko pyöri vielä OB-puskan taakse, josta putti alarautaan, bogi. Sitten mentiin taas tasavarmaa paria 3,4,5 ja 6 väylät. Seiskan avaus tiin eteen mäntyyn ja hyssepommina heitetty jatko hivenen lyhyeksi (15m putti), joten bogia korttiin. Muutetun kasin avauksessa luiskahti tukijalka alta ja kämmenheitto kippasi vasemmalle metsään. Väylä siis kaarsi pururataa pitkin oikealle, tästäkin bogia korttiin.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen lopputulos 60 (+5), alustava rating 849, sijoitus jaettu 29. johon olin varsin tyytyväinen. Heitto toimi kaikinpuolin hyvin, mitä nyt typeriä mokia muutama tuli. Erityiskiitos tuolle ekan kierroksen poolille, hyvä fiilis oli tuossa porukassa heittää, epiksen yltiöpositiivinen asenne pitäis itsekin opetella. Rättyän Niko muuten oli aika tyly isäntä Pro-luokassa, heittämällä tuloksen -13! Kierroksen fiiliksen ehkä kiteytti Outilan Jarkon toteamus “Niko (Rättyä) käväsi sitte heittämässä kierroksen frisbeegolfia”. Niko ottikin ansaitut ablodit jo kirjatessaan tulosta tulostaululle.
Kierrosten välissä kävin suihkussa ja syömässä. Puolisen tuntia ehdin Pro-luokan sällien tekemistäkin seurailla.
 |
| Vaikka kisaamassakin oli tusinan verran YFK:n sällejä, niin osa oli suosiolla jättäynyt talkooporukkaan. Joskin tässäkin kuvassa kevyestikin laskettuna kuusi allekirjoittanutta kovempaa pelimiestä |
Tosiasiassahan tuo toinen kierros kulminoitui omalta osalta väylille 4,7,16 ja 18, joista tulos +9!! notta morjens. Lopputulos siis 126 ja sijoitus 46. joten en kuitenkaan viimeiseksi jäänyt, viisi ukkoa takana, huh. Tämän kierroksen yhteenvetona lainaankin Sämpiä “niinku ois pari tuntia laskenu piin likiarvoa”.
Näin pari tuntia tilannetta rauhoittaneena, voin jo todeta että hienot oli kisat. Toista kierrosta vähän sekoitti tuo tuuli ja ehkä hieman oma heikko kunto, joka jo nähtävästi tuonkin mittaisessa kisassa kostautuu. Tai no, 5,5 tuntia kun raahaa ja nostelee edes takas 11kg bägiä, niin kai siinä uupelo iskee (kyllä 1. kierros 3 tuntia ja toinen vähän reilu 2,5). Jalat meinas jo tauolla krampata, mutta ei olleet varsinaisesti väsyneet tai kipeaät, lähinnä väsymys oli selässä, tästä viisastuneena - caddy :)
maanantai 24. kesäkuuta 2013
jaa, jos bloggais välillä
Blogger on sitten jostain syystä päättänyt tuhota mun kaikki kuvat (huraa!), prkl.
Viikon verran kadoksissa ollut heitto alkaa löytymään kreivin aikaan, kun lauantaina on kauden päätapahtuma, eli Kärkkäinen Open. Viime aikojen 9-10-väyläiset (Haapavesi ja Pulkkila) kierrokset ovat pyörineet tuloksissa +3 - +8. Sunnuntain viikkokisassakin lipsui hieman alle oman tason. Kesälomalaisena puttailin sitten päivällä pihalla ja hommahan sujui heti alkumetreistä asti vanhaan totuttuun tapaan. Iltapäivästä auton keula kohti Ylivieskaa ja kierros siellä lukemiin +4 ja tuossakin hukkasin 4-5 ihan selkeää birdieputtia omalla sähellyksellä, toisaalta parilla väylällä olisi voinut seiftata, mutta jätetään ne kisaan ;) Jos nyt jotakin yltiöpositiivista pitää hakea, niin draivit ovat kehittyneet. Pituutta on heittoihin tullu parin viime viikon aikana n. 10 metriä ja tarkkuutta sitäkin enemmän. Lähäri ja puttiosasto kaipaa edelleen treeniä, joten siihen keskityttäneen ennen viikonlopun kisailuja.
Viikon verran kadoksissa ollut heitto alkaa löytymään kreivin aikaan, kun lauantaina on kauden päätapahtuma, eli Kärkkäinen Open. Viime aikojen 9-10-väyläiset (Haapavesi ja Pulkkila) kierrokset ovat pyörineet tuloksissa +3 - +8. Sunnuntain viikkokisassakin lipsui hieman alle oman tason. Kesälomalaisena puttailin sitten päivällä pihalla ja hommahan sujui heti alkumetreistä asti vanhaan totuttuun tapaan. Iltapäivästä auton keula kohti Ylivieskaa ja kierros siellä lukemiin +4 ja tuossakin hukkasin 4-5 ihan selkeää birdieputtia omalla sähellyksellä, toisaalta parilla väylällä olisi voinut seiftata, mutta jätetään ne kisaan ;) Jos nyt jotakin yltiöpositiivista pitää hakea, niin draivit ovat kehittyneet. Pituutta on heittoihin tullu parin viime viikon aikana n. 10 metriä ja tarkkuutta sitäkin enemmän. Lähäri ja puttiosasto kaipaa edelleen treeniä, joten siihen keskityttäneen ennen viikonlopun kisailuja.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Nivalandia ja viikkokisat
Lauantaina käytiin äijäköörillä kartoittamassa Haapavedellä uuden radan paikkaa. Ihan hyvälle vaikuttaa 3 kpl Par4-väyliäkin olis tulossa ja väyläkeskimitta 103m paikkeilla. Työtä toki riittää vielä, mutta onhan tässä pari kuukautta aikaa (alustavasti aikataulutettu elokuun loppuun). Parin tunnin metsäreissun jälkeen käytiin Haapaveden rata kiertämässä kertaalleen ja perusvarmalla heittämisellä otin lopputuloksen -2.
Sunnuntaikin meni hieman yllättäen fribaillessa. Aamusta Ylivieskaan löytökiekot hakemaan (ja shoppailemaan). Ilokseni viime kierroksella hukkunut DD2:nkin oli löytynyt, joten neljän oman ja yhden seurakaverin kiekon kanssa pääsi karhujen klubitalolta poistumaan. Vaimon ja tyttären kans sitten kulutettin 1,5 tuntia aikaa frisbeetä heittämällä ja leikkipuistuissa oleskellen. Tässä yhteydessä kuulin, että Nivalaan oli rata saatu rakenneltua, joten sitä kautta kotiin.
Nivalasta löytyi yhdeksän väylää Amexpo3:a. Heittopaikat ja mandotkin merkattu, joten ihan heittokunnossa oli rata. Eikä nyt mikään pöllömpi rata ollutkaan, vaikka muutama vaaranpaikka löytyikin. Kutosella onnistuin pistämään L-malliseen vesistönylitysväylään nätin hyssepommin koritolppaan, taas oli holari lähellä (kai se sitte joskus osuu). Varmasti Nivalassa käydessä tulee tuota kierrettyä. Illan päälle väsäsin suuntaa antavan ratakartan, joka löytyy fribafoorumin linkistä
Nivalasta sitten painettiin vielä vauhdilla Haapavedelle viikkokisoihin. Osallistujamäärä tiedettiin vaisuksi, mutta saatiin sentäs viisi ukkoa paikalle. Ensimmäinen kierros oli suht varmaan tekemistä ja lopputulema -2. Toisella kierroksella alkoi jo väsymys helteenkin takia painaa ja tulos lipsahti +4:ään. Lopputulos +2 oli kuitenkin 10 heittoa seuraavaa parempia, myös tasoituskisassa, joten tyytyväinen täytyy olla.
Heittäminen on ollut viime aikoina suhteellisen "helppoa", jos niin voi sanoa. Eilinen toinen kierros oli hieman kankea, mutta kyllä siihenkin lopussa tahti löytyi. Toivottavasti vähintään sama varmuus jatkuu Kärkkäinen Openiin asti.
Sunnuntaikin meni hieman yllättäen fribaillessa. Aamusta Ylivieskaan löytökiekot hakemaan (ja shoppailemaan). Ilokseni viime kierroksella hukkunut DD2:nkin oli löytynyt, joten neljän oman ja yhden seurakaverin kiekon kanssa pääsi karhujen klubitalolta poistumaan. Vaimon ja tyttären kans sitten kulutettin 1,5 tuntia aikaa frisbeetä heittämällä ja leikkipuistuissa oleskellen. Tässä yhteydessä kuulin, että Nivalaan oli rata saatu rakenneltua, joten sitä kautta kotiin.
Nivalasta löytyi yhdeksän väylää Amexpo3:a. Heittopaikat ja mandotkin merkattu, joten ihan heittokunnossa oli rata. Eikä nyt mikään pöllömpi rata ollutkaan, vaikka muutama vaaranpaikka löytyikin. Kutosella onnistuin pistämään L-malliseen vesistönylitysväylään nätin hyssepommin koritolppaan, taas oli holari lähellä (kai se sitte joskus osuu). Varmasti Nivalassa käydessä tulee tuota kierrettyä. Illan päälle väsäsin suuntaa antavan ratakartan, joka löytyy fribafoorumin linkistä
Nivalasta sitten painettiin vielä vauhdilla Haapavedelle viikkokisoihin. Osallistujamäärä tiedettiin vaisuksi, mutta saatiin sentäs viisi ukkoa paikalle. Ensimmäinen kierros oli suht varmaan tekemistä ja lopputulema -2. Toisella kierroksella alkoi jo väsymys helteenkin takia painaa ja tulos lipsahti +4:ään. Lopputulos +2 oli kuitenkin 10 heittoa seuraavaa parempia, myös tasoituskisassa, joten tyytyväinen täytyy olla.
Heittäminen on ollut viime aikoina suhteellisen "helppoa", jos niin voi sanoa. Eilinen toinen kierros oli hieman kankea, mutta kyllä siihenkin lopussa tahti löytyi. Toivottavasti vähintään sama varmuus jatkuu Kärkkäinen Openiin asti.
torstai 30. toukokuuta 2013
Ihan ok nakit
Vaala DGP tsekattu ja hienoksi todettu. Takaväylät 10-14 oli pusikkoista ja olis melkein vaatinut kaverin tai pari pelaamaan, aluskasvillisuus "söi" kiekot aika hyvin. Joskin ainut taakse jätetty kiekko oli C-MD2 (flätti), joka sekin palautui toisella kierroksella. Ensimmäinen kierros oli aika totuttelua ja radan sisäistämistä, korit olivat kohtalaisen piilossa useallakin väylällä. Tulos +12 ei loppeensa kuitenkaan ihan huono ollut. Seuraavalle kierrokselle lähtiessä oli jo mehut aika loppu (kuten vesikin juomapulloista). Sitkeästi kuitenkin kierroksen tallustelin ja lopputulos +9 oli oikeinkin tyydyttävä tälle haastavalle radalle.
Kuvittelin myös saavani radasta ideoita Haapaveden uuden radan suunnitteluun, mutta kyllähän tuo metsä on niin erilaista, että ei tuota oikein voi verrata meidän ympäristöön. Toisaalta huomasi sen, että tulevalle radalle joutuu tekemään raivaustyötä, ja paljon!
Eilen oli sitten vuorossa kesän ensimmäinen Ylivieskan kierros. Muut Haapaveden jermut ehtivät kierrokselle n. 15 min aiemmin, joten lähdin kierrokselle yksin. Ykkösen avaus Wahoolla (jep vesieste pelotti) lipsahti vähän oikealle, mutta paria tauluun. Kakkosella kämmenavaus FD:llä kolme metriä kiposta, pirkkoa tauluun. Kolmosella C-PD+ kämmenellä kipon viereen OB-rajalle (sisälle) ja birdie. Nelosen avaus 10m korista, putti hutti ja toinen putti alarautaan, bogi. Vitosen avaus FD:llä korin alle ja birdie. Kutosella sitten repes. Avaus ensimmäisen männyn oksaan, jatko kämmenellä (suurinpiirtein) seuraavaan mäntyyn, lähäri jäi turhan kauas korista, putti ylärautaa ja tuplabogi korttiin. Seiskan avaus vähän lyhyenä vasemmalle, mutta lähäri kipolle ja par. 8,9 ja 10 väylillä perusvarmaa paria. 11:lla lähäri reisille ja bogi. 12 peruspirkko. 13 avaus hyvä, mutta jäi lyhyeksi ja kaarsi OB-puskan takareunaan. C-DD2 jäi sille tielleen ja bogi korttiin. 14 par. 15-väylän avaus kaarsi turhan voimakkaasti vasemmalle ja tipahti OB-rajalle (sisällä sekin kiekon verran \o/). Lähäri 4m kiposta ja par tauluun. 16-väylällä lyöttäydyin jo muitten Haapavetisten seuraan, avaus ensimmäisen saaren kauemmasta nurkasta ulos pari metriä. Dropparilta lähäri 4m kiposta ja bogi tauluun. 17 par. 18 avaus FD:llä (kerrankin) mandoportista läpi ja jatkoi vielä n. 30m. Pommihysselähäri lipsahti pitkäksi ja lähäriseiftiki meinas jäädä liian kauas, mutta onnistuin puttaamaan parin. Lopputulema Ylivieskasta oli selkeästi oma ennätys +2 (vanha +9).
Tarkoitus oli Ykassa kiertää toinenkin kierros mutta fiilikset katosi 15-väylällä, kun vaimo soitti löytäneensä 13-vuotta kanssamme taivaltaneen Taneli-kissamme kuolleena kotimme lähistöltä. Luultavasti helteet olivat vieneet "ukosta" voimat, ainakaan mitään ulkoisia merkkejä "onnettomuudesta" ei ollut. Toki tuo oli jollakin tavalla odotettavissa, kun parinakin syksynä olen jo miettinyt, että "niin vaan taneki jaksoi taas yhden kesän". Viime viikolla kannoin tanen pariinkin kertaan pihalta sisälle nukkumaan. Viimeinen leposija löytyi takapihan suuren kuusen ja kiven juurelta. Olo on haikea.
Kuvittelin myös saavani radasta ideoita Haapaveden uuden radan suunnitteluun, mutta kyllähän tuo metsä on niin erilaista, että ei tuota oikein voi verrata meidän ympäristöön. Toisaalta huomasi sen, että tulevalle radalle joutuu tekemään raivaustyötä, ja paljon!
Eilen oli sitten vuorossa kesän ensimmäinen Ylivieskan kierros. Muut Haapaveden jermut ehtivät kierrokselle n. 15 min aiemmin, joten lähdin kierrokselle yksin. Ykkösen avaus Wahoolla (jep vesieste pelotti) lipsahti vähän oikealle, mutta paria tauluun. Kakkosella kämmenavaus FD:llä kolme metriä kiposta, pirkkoa tauluun. Kolmosella C-PD+ kämmenellä kipon viereen OB-rajalle (sisälle) ja birdie. Nelosen avaus 10m korista, putti hutti ja toinen putti alarautaan, bogi. Vitosen avaus FD:llä korin alle ja birdie. Kutosella sitten repes. Avaus ensimmäisen männyn oksaan, jatko kämmenellä (suurinpiirtein) seuraavaan mäntyyn, lähäri jäi turhan kauas korista, putti ylärautaa ja tuplabogi korttiin. Seiskan avaus vähän lyhyenä vasemmalle, mutta lähäri kipolle ja par. 8,9 ja 10 väylillä perusvarmaa paria. 11:lla lähäri reisille ja bogi. 12 peruspirkko. 13 avaus hyvä, mutta jäi lyhyeksi ja kaarsi OB-puskan takareunaan. C-DD2 jäi sille tielleen ja bogi korttiin. 14 par. 15-väylän avaus kaarsi turhan voimakkaasti vasemmalle ja tipahti OB-rajalle (sisällä sekin kiekon verran \o/). Lähäri 4m kiposta ja par tauluun. 16-väylällä lyöttäydyin jo muitten Haapavetisten seuraan, avaus ensimmäisen saaren kauemmasta nurkasta ulos pari metriä. Dropparilta lähäri 4m kiposta ja bogi tauluun. 17 par. 18 avaus FD:llä (kerrankin) mandoportista läpi ja jatkoi vielä n. 30m. Pommihysselähäri lipsahti pitkäksi ja lähäriseiftiki meinas jäädä liian kauas, mutta onnistuin puttaamaan parin. Lopputulema Ylivieskasta oli selkeästi oma ennätys +2 (vanha +9).
Tarkoitus oli Ykassa kiertää toinenkin kierros mutta fiilikset katosi 15-väylällä, kun vaimo soitti löytäneensä 13-vuotta kanssamme taivaltaneen Taneli-kissamme kuolleena kotimme lähistöltä. Luultavasti helteet olivat vieneet "ukosta" voimat, ainakaan mitään ulkoisia merkkejä "onnettomuudesta" ei ollut. Toki tuo oli jollakin tavalla odotettavissa, kun parinakin syksynä olen jo miettinyt, että "niin vaan taneki jaksoi taas yhden kesän". Viime viikolla kannoin tanen pariinkin kertaan pihalta sisälle nukkumaan. Viimeinen leposija löytyi takapihan suuren kuusen ja kiven juurelta. Olo on haikea.
tiistai 21. toukokuuta 2013
Maniaa, Discmaniaa!
Huhhuh, eipäs olekaan vähään aikaan kokenut sitä riemua, että kiekko tekee juuri sitä mitä haluaa sen tekevän. Innovastore pukkasi markkinoille European Open fundraiserinä Glow C-line MD3:n, joten hetihän se piti tilata. Samaan satsiin lähti flätti C-line MD2. Fyysisesti nuo kiekot on hyvin lähellä toisiaan ja voisivat aivan hyvin olla sama kiekko hieman eri runina, erot on todella minimaaliset. Mitä heittämiseen tulee, molemmat ovat aivan uskomattomia ja tekevät juuri sen mitä tuollaiselta kiekolta odottaakin. Tässä kun on kahlannut kevään aikana läpi satsin: Roc, Fugitive, Pursi ja M3, niin kyllä ne häpeää armotta näitten lättyjen rinnalla. Jos Buzzzia joskus olisin enempikin heittänyt, niin melkein rohkenisin siihen tätä verrata. Toivoa vain sopii että molempia tulee näittenkin rajoitettujen satsien jälkeen markkinoille.
Se kiekoista. Heittäminen soutaa tällä hetkellä tasaisen epätasaisena. Välillä tulee heitettyä Haapaveden rataa jopa +6 ja seuraavalla kierroksella jo -2. Ehkä pitäis lämmitelläkin välillä. Em. tuloksen onnistuin takomaan viikkokisassa sunnuntaina. Ensimmäinen kierros +6 ja jaettu neljäs sija. Toisella kierroksella rökitin seuraavaksi parhaankin viidellä heitolla -2 tuloksella ja onnistuin nousemaan kisassa jaetulle toiselle sijalle.
Eilen oli sitten kiertäminen aika tuskaa, vaikka ensimmäinen kiessi menikin nollille. Tuntui niinku kiekot ois imeytyny käteen, eikä millään irti. Räikeitä virheitä avauksissa ja vinhoja pelastuksia lähäreissä :). Tänään olikin toinen ääni kellossa. Hieman kipeytyneellä kädellä lähdin heittämään rennon kierroksen ja pelasin jos nyt ei seiftiä, niin vähän järkevämpää peliä. Avaukset oli käden takia varovaisia ja niissä onnistuinkin jonkin verran virheilemään. Pisimmät (>10m) putit kilahteli ylä- ja alarautoihin, mutta varmaa paria ropisi. Vitosen ja kasin onnistuin pirkottamaan, joten -2 tauluun "lämmittelykierrokselta". Uusiin limppuihin nimet ja (itsensä)voittajana kotiin.
Se kiekoista. Heittäminen soutaa tällä hetkellä tasaisen epätasaisena. Välillä tulee heitettyä Haapaveden rataa jopa +6 ja seuraavalla kierroksella jo -2. Ehkä pitäis lämmitelläkin välillä. Em. tuloksen onnistuin takomaan viikkokisassa sunnuntaina. Ensimmäinen kierros +6 ja jaettu neljäs sija. Toisella kierroksella rökitin seuraavaksi parhaankin viidellä heitolla -2 tuloksella ja onnistuin nousemaan kisassa jaetulle toiselle sijalle.
Eilen oli sitten kiertäminen aika tuskaa, vaikka ensimmäinen kiessi menikin nollille. Tuntui niinku kiekot ois imeytyny käteen, eikä millään irti. Räikeitä virheitä avauksissa ja vinhoja pelastuksia lähäreissä :). Tänään olikin toinen ääni kellossa. Hieman kipeytyneellä kädellä lähdin heittämään rennon kierroksen ja pelasin jos nyt ei seiftiä, niin vähän järkevämpää peliä. Avaukset oli käden takia varovaisia ja niissä onnistuinkin jonkin verran virheilemään. Pisimmät (>10m) putit kilahteli ylä- ja alarautoihin, mutta varmaa paria ropisi. Vitosen ja kasin onnistuin pirkottamaan, joten -2 tauluun "lämmittelykierrokselta". Uusiin limppuihin nimet ja (itsensä)voittajana kotiin.
torstai 16. toukokuuta 2013
Ratahommia
Viimein saatiin alulle väylä- ja rataopasteiden rakennus Haapaveden frisbeegolfradalle. Opasteet tehdään itse, koska rata ei nykymuodossaan tule syksyä pitemmälle säilymään. "Rautatavara" saatiin sponsorisopimuksella Ojan raudasta, ts. filmivaneria ja kestopuuta. Väyläopasteet piirrän itse ja ne laminoidaan A4-kokoisina. Lisäksi opasteen reunaan jää toinen A4 -tila kahdelle sponsorille. Prototyyppi käytiin täräyttämässä toissailtana paikoilleen ja ihan toimivaltahan tuo näytti (kuva).
Perjantaina on sitten tarkoitus talkoilla pistää rata kuntoon, opasteet paikoillee, korit suoraan, kuivat irto-oksat pois häiritsemästä, jne... Kuusi väyläopasta on vielä piirtämättä, joten todennäköisesti muutamat viimeiset saadaan paikoilleen vasta ennen viikkokisaa sunnuntaina.
Mitä heittämiseen tulee, niin vähiin on jäänyt. Luultavasti onnistuin maanantain kiessillä vilustuttamaan itseni, koska kurkku on ollut ärsyyntynyt ja limaakin on riittänyt vähän liiankin kanssa. Toivottavasti nyt huomiseen mennessä vähän helpottaa niin pääsee rataa fiksaamaan. Ja toki sunnuntaina pitää viikkokisoihin olla kunnossa :)
Perjantaina on sitten tarkoitus talkoilla pistää rata kuntoon, opasteet paikoillee, korit suoraan, kuivat irto-oksat pois häiritsemästä, jne... Kuusi väyläopasta on vielä piirtämättä, joten todennäköisesti muutamat viimeiset saadaan paikoilleen vasta ennen viikkokisaa sunnuntaina.
Mitä heittämiseen tulee, niin vähiin on jäänyt. Luultavasti onnistuin maanantain kiessillä vilustuttamaan itseni, koska kurkku on ollut ärsyyntynyt ja limaakin on riittänyt vähän liiankin kanssa. Toivottavasti nyt huomiseen mennessä vähän helpottaa niin pääsee rataa fiksaamaan. Ja toki sunnuntaina pitää viikkokisoihin olla kunnossa :)
maanantai 6. toukokuuta 2013
Tasoeroja
Kirenan jälkimainingeissa koitin hieman pitää taukoa. Noh, yksi päivä jäi väliin ja sitten käytiin tyttären (2v) kans kiertämässä Haapaveden rata kertaalleen. Aikaa kierrokseen kului helposti tuplat normaaliin. Toisaalta tuolla ei ollut mitään väliä, kun tulokseksi sain heitettyä parin (0).
Seuraavana päivänä kävin pikaisesti pari rundia heittämässä, molemmat tulokseen +2. Tässä vaiheessa olin varsin tyytyväinen, kierrokset kun olivat viime aikoina olleet hieman enemmän plussalla.
Sunnuntaina viikkokisojen ensimmäinen kierros tulokseen -1 ja neljän pisteen kaula seuraavaan. Toinen kierros oli jäätävä. Jo aloitusheitto karkasi aivan harakoille. Sen jälkeen sipuli oli aika hyvästi sekaisin ja kuuden väylän jälkeen tuloksessa +9!! Onneksi viimeiset kolme väylää onnistuin pelaamaan pariin ja pelastin tilannetta hieman. Oma suhaaminen veti kärkipoolin kokonaisuudessaan aika heikkoon tulostasoon ja kakkospoolista kuuden heiton takaa Jarno kiilas porukan ohi voittajaksi kahden heiton turvin. Itse otin lopulta kuitenkin kakkossijan, vaikka söihän tuo miestä.
Mainittakoon vielä tasoituskisan vienyt junnulahjakkuus Roope Nahkala. Joka jo ensimmäisellä kierroksella heitti +10 ja toisella kierroksella oman kierrosennätyksen +8.
Ja se tasoero. Jos pystyy yhdeksällä väylällä ensimmäisen rundin heittämään -1 ja toisella kuuppa sekoaa niin pahasti, että heittää +9, niin hohhoi tätä tekemistä. Kokemusta lisää, kiitos.
Seuraavana päivänä kävin pikaisesti pari rundia heittämässä, molemmat tulokseen +2. Tässä vaiheessa olin varsin tyytyväinen, kierrokset kun olivat viime aikoina olleet hieman enemmän plussalla.
Sunnuntaina viikkokisojen ensimmäinen kierros tulokseen -1 ja neljän pisteen kaula seuraavaan. Toinen kierros oli jäätävä. Jo aloitusheitto karkasi aivan harakoille. Sen jälkeen sipuli oli aika hyvästi sekaisin ja kuuden väylän jälkeen tuloksessa +9!! Onneksi viimeiset kolme väylää onnistuin pelaamaan pariin ja pelastin tilannetta hieman. Oma suhaaminen veti kärkipoolin kokonaisuudessaan aika heikkoon tulostasoon ja kakkospoolista kuuden heiton takaa Jarno kiilas porukan ohi voittajaksi kahden heiton turvin. Itse otin lopulta kuitenkin kakkossijan, vaikka söihän tuo miestä.
Mainittakoon vielä tasoituskisan vienyt junnulahjakkuus Roope Nahkala. Joka jo ensimmäisellä kierroksella heitti +10 ja toisella kierroksella oman kierrosennätyksen +8.
Ja se tasoero. Jos pystyy yhdeksällä väylällä ensimmäisen rundin heittämään -1 ja toisella kuuppa sekoaa niin pahasti, että heittää +9, niin hohhoi tätä tekemistä. Kokemusta lisää, kiitos.
torstai 2. toukokuuta 2013
Kirena Open 2013
Sadetutkan ja sääennusteiden tutkailut näyttivät että keli voisi alkuun olla huono, mutta paranisi nopeasti. Ihan tähän ei päästy. Ensimmäinen kierros heitettiin käytännössä todella kovassa tuulessa ja lumisateessa. Luovuttaminen oli varmasti useammalla ukolla mielessä. Loppujen lopuksi toiselle kierrokselle lähdettiin yhtä miestä pienemmällä osanottajamäärällä.
Rata oli normaaliradan ympäristöön rakennettu 13-väyläinen muunneltu rata. Käytännössä ainut normaali väylä oli #5 (normaalisti #3). Muut "normaalit" olivat pidenettyjä 20-40m. Normaalikelillä rata olisi varmasti ollut mukava pelattava, tuo em. tuuli kuitenkin teki siitä todella haastavan, ainakin näin amatöörille. Väylien PAR-lukemia ei oltu määritetty, joten puhutaan nyt vain kokonaisheittomääristä.
Ensimmäinen kierros sujui vähintäänkin vaihtelevasti, yhdelle väylälle onnistuin heittämään kakkosen. Muuten mentiinkin pääasiassa neloslinjalla ja taisipa taulusta pari seiskaakin löytyä. Oudot väylät ja puoliouto ympäristö teki sen, että etäisyyksien arviointi oli aika hakuammuntaa. Lopputulos kierrokselta 55, amatöörisarjan kärki oli kuitenkin vain muutaman heiton päässä. Muiden tuloksia vilkuillessa kyllä huomasi, ettei ollut kenelläkään ihan putkeen mennyt (jos nyt ei Niko Rättyää lasketa, 40). Surkuhupaisinta hommassa oli, että ensimmäisellä kierroksella onnistuin sähläämään viisi kiekkoa Katajaojan hellään huomaan, tosin en ollut ainut. Ensimmäisellä kierroksella samassa ryhmässä heitti Kankaanpäästä SM-kisapaikan napannut YFK:n Jani Määttänen, joka kuitenkin jätti pelin kesken kierroksen jälkeen. Ihan ymmärrettävää kyllä, oli tuo keli sen verran surkea.
Toisen kierroksen alku oli jäätävä, ukko tärisi niin että meinas laatta lentää. Aloitus kutosväylältä ja heti kahdesti mandoportista ohi, seiskaa korttiin ja tästähän oli riemukas jatkaa. Pari väylää eteenpäin ja sää alkoi hellittää, no ainakin lumisateen osalta. Jostakin syystä peli oli kuitenkin edelleenkin hukassa, liekö keskittyminen ollut vielä "hieman" heikkoa. Yksi kakkonen tais tällekin kierrokselle tulla, mutta muuten samaa linjaa edellisen kans. Tulos oli jälleen 55 ja piti oikeen tuloskorttia vilkaista, että "ei ole mahdollista". Kun AM kärki paukutti 45 niin ero venähti tavoittamattomaksi. Tällä kierroksella enää yksi kiekko jäi vetiseen hautaansa.
Kolmannelle kierrokselle lähdettiin maha täynnä (ei liian) ja aurinkoisessa kelissä, joskin tuuli oli edelleenkin kova. Mieli oli kuitenkin korkealla. Heittoryhmä koostui amatöörien kärjestä (kaikki neljä osallistujaa, avoimessa kuitenkin oli 21). Alku oli nytkin hieman kankea tuulen kanssa taistellessa, mutta pikkuhiljaa pääsin peliin mukaan ja viimeisellä puolikkaalla pystyin vihdoin viimein pelaamaan omalla tasollani. Pari kakkosta tauluun ja kolmosiakin muutama. Yksi kiekko hukkui myös viimeisellä kierroksella. Tulos 51 ja kolmas sija amatööreissä.
AM-kärjessä taisteli viimeisellä kierroksella Haapaveden viikkokisoistakin tuttu porukka Vesa Mäkelä (YFK) ja Jarno Nahkala (DGCH). Omalta osalta "taisteluksi" jäi viimeisen sijan välttäminen ja se onnistuikin neljän pisteen turvin ennen Kai Someroa (YFK). Avoimen voiton vei Niko Rättyä (YFK), toiseksi Mika Lasanen (OFS), jaetulle kolmannelle sijalle Jarkko Outila (YFK) ja Tommi Heikkinen (YFK).
Kisailijoiden kesken arviot hukattujen kiekkojen määrästä liikkuivat 50-60 kiekon välillä. Tämä ja sääolot kun jätetään huomioimatta, niin kisa oli kaikin puolin hyvin järjestetty ja homma toimi. Itse en kisaan lähtenyt tulosta heittämään, kuin että viimeiseksi en jää. Lähinnä lähdin hakemaan kisakokemusta ja katsomaan miten hommat muualla hoidetaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)